Näin ystävänpäiväviikonlopun kääntyessä iltaan onkin hyvä kirjoittaa koirakavereista. Viime viikonloppuna (6.2.) meille tuli Haltin sukulainen Benny hoitoon muutamaksi päiväksi. Halti oli aivan innoissaan ystävänsä seurasta ja Bennyn vierailu sujui oikein hyvin, se on niin kiltti ja ihana koira :) Poikien kanssa lenkkeily tuntui itsestäkin taas niin normaalilta, kyllä koiria pitää vähintään se kaksi olla :')
Meidän metsässä liikkuu satuolentoja. Tunturihaltia ja Aurinkopeikko <3
<3
Sunnuntaina ja tiistaina käytiin oikein pitkät lenkit lähimetsässä ja -pellolla, ja kamera sai laulaa kun juoksevat lassiet kirmailivat ja painivat onnellisina. Bennyn ja Haltin leikkejä -ja nyt vielä kuvia- katsoessa ei voinut kuin nauraa, oli niin hauskaa seurata niitä! Benny heitti Haltia hankeen urakalla ja Halti pakeni aina yhtä huonolla menestyksellä :D Iloisia irokolaisia katsellessa tulee itsellekin hyvä mieli, toivottavasti teillekin!
Halti saikin silloin viime viikonloppuna kaveriseuraa oikein kunnolla, sillä lauantaina lähdimme ystäväni Josen tupareihin! Benny jäi siksi yöksi Joonan kaveriksi. Paikalla oli isäntä-Darwinin lisäksi myös Marikin Riepu-rescue. Ilta ja yö sujuivat oikein mukavasti siihen nähden, että yksiössä oli kolme isoa nuorta uroskoiraa sekä viisi ihmistä :D Pojat leikkivät nätisti, mitä nyt välillä piti jonkun mennä portin taakse jäähylle tai komentaa rauhoittumaan. Osasivat ne kyllä käydä maatekin tarvittaessa ja yö nukuttiin kiltisti, joskin aamulla eräs nahka kyllä herätti mut kävelemällä päälleni ei-niin-lempeästi :D
Tylsää?
<3
Kaveriseura taisi vähän viedä Haltilta energiaa, sillä tiistaina Bennyn lähdettyä Haldir vain nukkui :D Seuraavana päivänä oltiin kuitenkin taas virkeinä agilitytreeneihin! Siellä oli ohjelmassa
kiva juoksurata, kontakteja sekä ohjausharjoituksena viskileikkaus.
(Mittasuhteet
saattaa vähän heittää.) Harjoiteltiin siis putki-A -erottelua, Haltille
nyt ei ollut mikään vaikea juttu koska ei mene A:ta. Tämä oli tosiaan
juoksurata! Koira jätettiin odottamaan ja otettiin vastaan kakkoselta,
ja mä olin jo siinä vaiheessa ihan törkeän myöhässä ja persjättö nelosen jälkeen oli
tosi hankala. Aluksi palkattiin ekan putken jälkeen, jotta koirat
tajuaisi irrota. Putki-A -erottelussa oli ideana siis, että putkelle
viedään tällaisessa tilanteessa ulkoreunan kautta.
Halti
meni ihan ok:sti, mutta se oli vähän possu! Vinkui
lähdöissä ja meinasi varastaa, hyppi mua vasten radalla ja haukkui. Voi
apua, tuleeko siitä ihan hullu.. Halti kyselee multa radalla tosi paljon, mutta
toisaalta sillä on tosi vahva fokus palkalle. 8-esteen viskileikkausta
harjoiteltaessa juoksi aina suoraan putkelta toiselle, jos
kouluttaja/lelu siirtyi vähänkään 10-putkeen päin hypyn takaa. Mutta
omasta mielestä meni ihan hyvin nekin harjoitteet, ei Haltin vielä tässä
vaiheessa kunnolla tarvi jotain viskileikkausta osatakaan :D
Putken
jälkeinen valssi 10-esteellä meni hyvin, käänsin tarpeeksi ajoissa ja
loppusuoralle Halti irtosi hyvin. Lopuksi tehtiin vielä boksia, ekaa
kertaa niin että se oli heti suoraan maassa ilman korokkeita. Tehtiin ainakin
kymmenen toistoa ja joka kerralla Halti osui hienosti laukalla boksiin!
Jes, hyvä pentu. :)
Voi Haldiria, vähän alakynnessäkö.. :D
"Voitto!"
:DDD äkkiä karkuuun!
Collietokoissakin on mennyt kivasti. 6. päivä tehtiin taas hyppyä sekä pitkästä aikaa eteenmenoa. Hyppy meni jälleen hienosti ja eteenmenonkin Halti muisti hyvin, pystyin kasvattamaan matkaa namialustalle tosi nopsaan. Viime perjantaina jatkettiin eteenmenoharjoituksia, nyt heti ekalla kerralla melkein koko hallin pituudelta. Hienosti tunturihaltia sinkoaa alustalle, ihan täysiiiii <3 Toisena juttuna tehtiin ihan vaan vauhtiluoksetulo ja leikittiin paljon.
"Joo öö en mä tiedä mitä treenaan"
Treenikuvat otti Jose 30.1.
Hassua muuten, kuinka hienosti Halti seuraa silloin kun ei varsinaisesti seurata :D Treenikaveri kehui hienoa kontaktia, kun käveltiin viemästä namia alustalle eteenmenon lähetykseen, enkä mä edes vaatinut Haltilta seuraamista. Kyllähän se siis ihan seuraamista treenatessakin hyvin tekee, mutta seuraaminen on mulle itselleni niin vaikea liike, että uskallan harjoitella sitä tosi huonosti (koska pelkään että pilaan sen). Seuraamista harjoitellessa keskityn käden pitämiseen oikealla kohdalla, omaan ryhtiin sekä vilkuilen, pitääkö Halti kontaktia, minkä vuoksi varmaan pakostakin oon jännittyneempi ja kävelen hitaammin. Ehkä pitäis vaan ruveta treenaamaan seuraamista niin, että kävelen tolleen normaalisti, iloisesti ja reippaasti ympäri hallia ja naksutan jos pentu tulee sattumalta oikealle kohdalle? :D Pitänee pistää ajatus hautumaan ensi perjantaita varten.. Ja muistaa hyödyntää peiliä, koska Halti kyllä pitää kontaktin tosi hyvin. Koskahan mä itse alan luottaa siihen?
Joo, Haltin kuono on tuossa vasemmalla ja takajalat tuossa noin. En tiedä miten se oikein vääntyy tuohon.. :D
Treeneissä ei ole siis enää viime aikoina kauheasti murkkuilua esiintynyt. Lenkillä sen sijaan kyllä! Halti pysyy vapaana nätisti edelleen, mutta toiset koirat kiinnostaa ihan hirveästi. Collieporukalla treenien jälkeen lenkkeillessä korvat tippuu, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää kaverien kanssa riehuessa, mutta olis tärkeetä saada se välillä käsiinkin jos esim. tarvii väistää muita lenkkeilijöitä. Toisten koirien ohitukset on myös aika haastavia - Halti ei missään nimessä rähise tai edes piippaa, mutta olis hirveästi menossa moikkaamaan eikä siinä vaiheessa kiinnosta vaikka mulla ois mitkä herkkunamit kädessä :D Kunhan ei vaan alkaisi ääntelemään. Mutta pitää vaan sinnikkäästi jatkaa sitä kontaktin vaatimista aina, ja saadaan me välillä tosi hienoja ohituksiakin! :) Ja kun nyt murkkuiästä puhutaan, niin tällä viikolla muuten ehkä nousi ekaa kertaa jalkakin pari senttiä :DD Voi mun pikkupoikaa, se on jo niin iso!
Loput poikien lenkkikuvat löytyy täältä. Niitä tosin tuli niin paljon ja olin itse niihin niin tyytyväinen, että varmasti laitan vielä jonkin verran tänne blogiinkin tulevissa postauksissa :D
Olin vähän niin kuin ajatellut, etten kirjoita yksityiskohtaisesti jokaisista treeneistä, mutta oon sit kuitenkin kirjoitellut kaikista muistioita luonnoksiin, kun joka kerralla tulee niin paljon hyviä vinkkejä ja muistettavaa! En nyt viitsi jättää julkaisemattakaan, mutta ehkä joku hyötyy ratapiirroksista. Voitte myös skipata ekat kolme muistiota ja tsekata vaan videot lopusta :D
Iloinen pieni koira :D
Vuoden kolmansissa agitreeneissä 21.1. tehtiin Griffinin suoraa. Toinen kouluttajamme oli laittanut sen etukäteen ryhmämme Facebook-ryhmään ja mun piti googlettaa, että mikä se on.. :D Ei oo kauheen tutuksi tulleet eri ohjauskuvioiden tai treenien nimet pikkupaikkakunnalla. Googlesta ei ollut apua, mutta tällainen se sitten oli:
Ja meni muuten tosi hyvin! Kouluttaja oli maalissa palkkaamassa ja Halti juoksi hirmuisen lujaa. Mun valssit meni ihan hyvin, jännä juttu oli tosin että kun ohjasin oikealta puolelta (koira vasemmalla), ne valui liian laajoiksi/tein ne liian kaukana hyppysuorasta. Ja kun taas ohjasin vasemmalta puolelta, koira oikealla, valssit oli tosi hyviä ja tiukkoja! Jännä sinänsä, kun mulle on kuitenkin se oikealta puolelta ohjaaminen luontevampaa siksi, kun oon aloittanut koiraharrastuksen tokolla ja koirat on olleet aina kovin vasemmanpuoleisia. Haltin kanssa onkin tämän takia tärkeää muistaa treenata paljon sitä, että se on mun oikealla puolella. Toisaalta, ne laajat valssit pohjaa taas siihen, että oon tottunut antamaan koiralle paljon tilaa kaarroksissa. Kummastelinkin kouluttajalle, että miten koiran on tarkoitus mahtua mun ja siivekkeen välistä kun valssi piti tehdä niin lähellä, mutta hyvinhän se mahtui. Tuo collie on niin paljon ketterämpi kuin Nemo ja Nita.
Mutta joo, Griffinin suora meni siis hyvin ja kyllä muuten tunsi sitten illalla juosseensa lujaa! Toisena juttuna sillä kertaa tehtiin kahdella aidalla kahdeksikkoa takaakierroilla ja lähetyksillä, ja sekin meni aika kivasti. Kyllä Halti alkaa pikkuhiljaa takaakiertoakin oppia, hyvä mieli jäi treeneistä :)
Seuraavana päivänä käytiin Annin ja Lennun kanssa vapaavuorolla hallilla. Halti teki pieniä radanpätkiä ja meni tosi hyvin! Lisäksi tehtiin boksia samalla tavalla kuin ekalla treenikerralla, aluksi nurkista korotettuna ja sitten takareuna laskettuna. Hyvin meni sekin :-)
28.1. varsinainen "pääkouluttajamme" piti mukavat tekniikkatreenit. Rata oli tällainen:
Tällä kertaa opin, mitä ovat päällejuoksu, niisto, puolivalssi ja sokkari. Jee! Koska eka sanakoe? :D Alku vähän jännitti, koska Halti hädin tuskin osaa niitä takaakiertoja ja saatiinkin monta kertaa ottaa homma uusiksi, kun liikuin liian aikaisin vaikka Halti ei vielä osaa lukita takaakiertoa. Helpotettiin ottamalla aluksi ihan kolmoselta, sitten kakkoselta ja sitten ykköseltä, ja tehtiin muutenkin rataa pätkissä, kouluttaja palkkasi putkien jälkeen.
raawr
Päällejuoksu ei meinannut mennä blondin päähän yhtään, ensin peruuttelin tottakai eikä ne jalat millään osoittaneet siihen seinään mihin piti! :D Vain yläkroppa kääntyy! Halti oli kuitenkin tosi pätevä. 7-9 pätkän valssit onnistui yllättävän hyvin, mä kerkesin ja pentu tuli ohjauksiin mukaan! Putkellakin onnistui persjättö hyvin. Haltin kanssa ei tehty loppusuoraa ollenkaan, harjoiteltiin vain niistoa putken jälkeisellä hypyllä. Meille näytettiin treenien alussa myös, miten siinä tehdään niistosokkari, mutta sitä mun ei onneksi tarvinnut tällä kertaa vielä opetella :D Liikaa liikkuvia, kääntyviä ja vaihtuvia ruumiinosia!
Kouluttaja kehui, että Halti on hieno lassie ja pojalla taisi olla aika hauskaa - sukkatennispallon saatuaan se riehui ja pomppi se suussaan, heitteli palloa niin että kerran melkein osui mua sillä päähän... Ihana Haldir, se on aina niin iloinen! Vaikka alussa jouduttiin hinkkaamaan ohjaustani tosi paljon, saatiin kuitenkin loppujen lopuksi asiat onnistumaan ja oli ihan hirmu kivat treenit! On mukavaa kun on kärsivällinen ja kannustava kouluttaja. Jäi niin hyvä mieli treeneistä, skottipoika on pätevä! :) Nyt aletaan muuten jo pikkuhiljaa päästä juoksemisen makuun, voi
että mulla on ollut ikävä sitä! Ette usko kuinka ihanaa oli pitkästä
aikaa piirtää rataakin flexitrackilla :D
Viime viikolla eli 4.2. tehtiin supervaikeita juttuja. Seuralla oli edellisenä viikonloppuna ollut Juha Oreniuksen valmennus, ja sen rata oli jätetty halliin. Sitä siis ohjelmassa, huh huh! Radalla harjoiteltiin taas puolivalssia, mutta pääteemana oli saksalainen. Oon harjoitellut sitä viimeks vuonna 2010 Nitan kanssa ja ennen omaa vuoroa tuntui, ettei mitenkään selvitä näin vaikeaa rataa läpi. Tehtiin aluksi pätkissä ja suoran putken jälkeisellä hypyllä kouluttaja palkkasi, kun Halti ei vielä osaa takaaleikkausta.
Vaatihan se muutamia toistoja, mutta sitten lähti sujumaan hyvin, ja niinpä vain mekin pikku Haltin kanssa tehtiin vaikea valmennusrata melkein kokonaan läpi. Ja osattiin jopa yllättävän hyvin! Pikkuhiljaa pentu lähti irtoamaan aina paremmin ja otti fokusta leluun
eikä jäänyt enää vilkuilemaan, mihin Iipu jäi. Takaakierrotkin sujui jo
tosi hienosti! Kouluttajamme kehui taas Haltia, siitä tulee kuulemma hieno agilitykoira ja olihan se vallan mainio <3
<3
Seuraavana päivänä käytiin vapaavuorolla Josen ja Darwinin kanssa. Tehtiin Haltin kanssa samaa pätkää kuin treeneissä ja sain muutaman videon, kiitos Joselle kuvaamisesta! Voi että olin innoissani. Katsoin videoita läpi kerta toisensa jälkeen silmät kosteina, ihan kuin olisin vasta aloittanut agilityn :DD Omaan silmään meno näyttää aika kivalta, Haltihan osaa! Mua aina vähän jännittää ryhmätreeneihin lähtiessä, kun tiedän että siellä treenataan vaikeita ohjauksia. Mietin että eihän Halti osaa vielä paljon mitään, mutta osaahan se! Toki sitä pitää vielä saatella esteille, mutta äkkiä se oppii irtoamaan ja siitä muuten tulee nopea! Nyt irtoaa jo ääntäkin radalla, mulla on vähän totuttelemista haukkuvaan koiraan :D Pari kertaa Halti on yrittänyt haukkua lähdössäkin, mutta siihen oon puuttunut tiukasti. Radalla voi mun puolesta haukkua mutta en halua, että räyskyttää yhtään turhaa.
Oon sanonut meidän ohjaajille, että mulle pitää huomauttaa jos kumartelen radalla. Se on ehkä mun isoin ongelma ohjauksessa, ja tokalla kerralla mulle sanottiinkin että näin ison koiran kanssa mulle on merkittävä etu, jos olen pystyssä. Samoin turhaan peruutteluun pitää kiinnittää huomiota. Näillä videoilla näyttää niiden suhteen melko positiiviselta, joskin valsseissa ja takaakierroissa oon edelleen turhan alhaalla. Mutta mä opin!
Niin, ja tuntuu muuten niin hienolta että uskallan harjoitella jotain saksalaista ja ties mitä ohjauskuvioita. Nemon ja Nitan kanssa en koskaan olisi uskaltanut yrittää, koska niiden kanssa ei oltu harjoiteltu vaikeampia ohjauksia juuri ollenkaan. Haltin kanssa ei tarvitse miettiä, hyytyykö vauhti tai haahuileeko se selän takana johonkin väärään suuntaan. Tietysti se oppii ne, koska sillä ei ole mitään aikaisempia "oletusarvoja" radalla liikkumisesta. Pahoittelut että tää meni tällaiseksi itsehehkuttamiseksi, mutta tää on mulle oikeasti aika iso juttu. Oon käynyt viikoittain agilitytreeneissä viimeksi noin kaksi vuotta sitten. Voi Halti kun olet ihana <3
Vapaavuoron ratatreenit meni niin hyvin, ettei mun yksinkertaisesti tarvinnut tehdä muuta. Boksia kuitenkin treenattiin tälläkin kertaa, ja tässä videota myös siitä:
Eka vaihe jossa kehikko on kokonaan jogurttipurkkien päällä ei valitettavasti tullut, koska kamera lopetti jostain syystä kuvaamisen itsestään ennen kuin kerettiin aloittaa. Mutta eipä siinä mitään ihmeempiä ollut, tässä siis seuraavat vaiheet.
Oon unohtanut kertoa, että käytiin parin treenikaverin kanssa tammikuun alussa Kuopiossa Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston vuosikokouksessa. Halti sai sieltä tällaisen:
:D Kannatti lähettää sen yhden näyttelyn tulos! Muita ei näyttelypentukisaan tullutkaan kuin Haltin ja voittajan.. :D
Tarkka leipurin apuri!
Täällä on lunta!
En oo pitkään aikaan kirjoitellut Haltin hampaiden/purennan tilanteesta. Oikomista jatketaan siis edelleen, ainakin sinne vuoden ikään asti. On ne hampaat kyllä parantuneet koko ajan, etenkin vasen alakulmuri on jo pitkään ollut ok, mutta oikea on edelleen vähän murheenkryyni, yläkulmuri blokkaa sitä vieläkin hiukan. Kasvattajan ehdotuksesta päätin kysellä eläinlääkäriltä mahdollisuudesta polttaa ientä pois, jotta alakulmuri pääsisi edes hiukan esiin. Vääntelystä ei nimittäin tunnu olevan kauheasti hyötyä, kun hampaan kärjellä ei ole ollut tilaa vääntyä oikeaan suuntaan. Pari viikkoa sitten käytiin näyttämässä hammasta lääkärissä, ja kasvattajan kanssa vielä asiasta juteltuani varasin ajan ikenenpolttoon.
Vasuri polton jälkeen
Toipilas, tässä vaiheessa jo paljon pirteämpänä kuin heti lääkäristä tultua.
Hammaslääkäriin lähdettiin torstaiaamuna 29.1. Halti pääsi pitkästä aikaa vaa-alle ja painoi jo 18,6 kg! Pentu nukahti tosi pian ja operaatio sujui hyvin, oikean puolen lisäksi Haltilta avarrettiin myös hiukan vasurin puoleista ientä. Puoliltapäivin haettiin Sarin kanssa tokkurainen ja örisevä pentu, joka kompuroi ihan kännissä ulos heräämöstä :D Halti-raukka, se oli aivan tillin tallin! Hyvä kun pystyi kävelemään pihalle pissille. Onneksi ei tarvinnut kävellä bussipysäkille, suurkiitos Sarille kyydistä! :) Kotiin päästyä kannoin Haltin rappukäytävän portaat ylös ja laitoin sen omaan petiinsä nukkumaan. Minä vietin vapaapäivää tehden kouluhommia ja Halti veteli sikeitä reilut neljä tuntia.
Saatiin lääkäristä mukaan resepti kipulääkkeeseen ja antibioottiin siltä varalta, että ikenet kipuilisivat tai tulehtuisivat, mutta siitä ei ollut tietoakaan. Halti oli jo seitsemän aikaan illalla aivan oma itsensä, riehui lelun kanssa ympäriinsä. Ei ollut yhtään itkuinen vaikka siitäkin varoiteltiin, eivätkä ikenet tuntuneet kipeiltä. Kulmurit näyttävät heti paljon paremmilta, eikä ainakaan enää mene roskaa (kun Halti leikkii aina kepeillä) ikenen koloon. Nyt jatketaan oikomista entistä suuremmalla tarmolla, jospa se oikeakin siitä vielä oikenisi!
Ja oikea muutama päivä polton jälkeen, ien oli vielä vähän tumma silloin mutta nyt jo tosi hyvän näköinen :)
Koska Halti ei ollut kipeä, lähdettiin seuraavana päivänä tavalliseen tapaan collieporukan tokotreeneihin. Piti keksiä jotain ihan erilaista juttua pitkästä aikaa, joten päätin alkaa harjoitella tokon alokasluokan hyppyä. Siinä ei ollut mitään vaikeuksia, Halti tuli hienolla loikalla aina eteeni, sanoinpa sille mitä tahansa. Pohdiskelin siis ääneen, mikä sana olisi luontevin käsky tähän, kun agilityssä on jo hyppy :D Mulla oli yrityksenä ottaa sinne käskysanaksi aita koska hyppy on niin yleismaailmallinen arjessa, mutta ei onnistunut. Hyppy vain tulee agissa niin luonnostaan mulla. Nitalla se olikin käskynä, Nemolla taas aita mutta Haltin kanssa en oo sitä onnistunut omaksumaan. Tokohypystä tulee varmaan hop.
Toisena juttuna tehtiin seuraamista ja siinä sivussa liikkeestä maahanmenoa. Tää ei ollut kauheen suunniteltu treenattava, halusin vain treenikuvia meistä kun olin kerrankin ottanut kameran mukaan :D Suurkiitos Joselle kuvista, ne on ihania! Keskityin erityisesti itseni pitämiseen suorassa ja ihan hyvin sujui seuraamisetkin. Lisäksi tehtiin Haltin kanssa erilaisia temppuja kun oltiin myöhemmin treenikaverin vieressä häiriökoirana.
Treenit meni ihan huippuhyvin, on mulla vaan superlassie <3 Halti oli taas vaihteeksi fiksu eikä yhtään tuhma murkku! Se keskittyi tosi hienosti ja vaikka se kerran pääsi livahtamaan toisen koiran luo, kun sukulaistyttö Säde lähti moikkaamaan meitä, oli se vain nopea lipaisu nenänpäähän ja Halti tuli heti kutsusta takaisin luokseni :-)
Perjantaiset collietokot on mun viikonloppujen voimavara. Siellä saa rentouttavan alun viikonlopulle rankan opiskeluviikon päätteeksi. Paha mieli tai vtutus lähtee taatusti, kun on halli täynnä aurinkoisia collieihmisiä koirineen <3
Maailman paras Halti-poika <3
Samaisena viikonloppuna oltiin myös hakutreeneissä piiiitkästä aikaa! Oltiin käyty perjantaina Sarin ja Margitin kanssa polkemassa alue ja kulkureittejä sekä kaivamassa hankeen piiloja, lunta oli reisiin asti. Hakutreenit meni ihan kivasti, olihan meillä tosi pitkä tauko takana. Edellisen kerran käytiin silloin syyskuussa.. Haltille tehtiin kolme pistoa: (muistaakseni.. :D) ensimmäinen otettiin puolipakenevana, toinen oli piilossa ja kolmas haamuna.
Haldir lähti jokaiselle maalimiehelle hienosti täydellä vauhdilla, kyllä se selvästi muisti mikä on homman nimi. Eka maalimies löytyi hyvin, toisen kohdalla täytyi auttaa äänellä. Halti on sikäli tyypillinen paimenkoira, että se käyttää hirveästi näköaistiaan - etsii siis silmillään ja on aika huono käyttämään nenäänsä :D Se lähti taas hyvin keskilinjalta etsimään, mutta kun ei nähnyt maalimiestä, kääntyi kysymään multa apua. En mennyt sen luo, vaan kannustin etsimään eteenpäin ja ääniavulla lopulta löytyi :) Viimeinen maalimies olikin hyvä ottaa helpompana näköavulla, se löytyi hyvin.
Koirille tuli kunnon lumilyhdyt mahan alle hangessa kahlailusta..
Kivasti siis treenit meni siihen nähden, kuinka pitkä tauko oli takana. Halti on ainakin innoissaan lähdössä etsimään, keskilinjalla hetsatessa nykii metsään ja ulisee, ja vauhdilla sinkoaa hakuun. Mun pitäis muistaa tehdä sen kanssa enemmän etsintäleikkejä, jotta haltialapsi oppisi käyttämään nenäänsä. Toivottavasti päästään pian taas uudestaan (: Treenien jälkeen käytiin tällä porukalla lenkillä ja kivaa oli! Mulla oli siis mukana myös Darwin, joka oli meillä päivähoidossa tuon sunnuntain. Eipä pennut enää loppupäivänä kauheasti jaksaneet meillä riehua :D
