Musta tuntuu mitä vaan voi tapahtuu, eikä siihen mitenkään voi varautuu

Onpas tää toukokuu mennyt ihan kamalan nopeasti! Toissa viikolla päättyi varsinainen "koulunkäynti", kun viimeiset labrakurssit loppuivat ja olen kyllä onnellinen, että ne ovat ohi.. Perjantaina 9.5. oli viimeinen tentti joten lajintuntemukset on selätetty hienolla menestyksellä! :D Huikee fiilis. Me ollaan oikeastaan vaan rentoiltu kotona, sellaistahan meidän arki Nitan kanssa nykyisin lähinnä on. Ollaan tietysti käyty pitkiä lenkkejä, on kiva katsella kuinka "vanha rouva" vielä innostuu juoksemaan pellolla aivan onnessaan vapaudesta, riemu paistaa sen ilmeestä. 

Tällä kertaa kuvituksena onkin kesäkuvia vuodelta 2010! En ole taas vähään aikaan jaksanut ottaa uusia (kun noista koirista niitä muutenkin on kertynyt ihan hirveästi..), joten päätin hyödyntää vanhoja. Saas nähdä laitanko niitä jatkossa tänne enemmänkin, vanhasta blogistahan ne on kuitenkin kaikki hävinneet vuodatuksen kaatumisen myötä. Vuonna 2010 eka järkkärini (Canon EOS 20D) oli mulla ekaa vuotta käytössä, nämä on varmasti ihan automaattiasetuksilla otettuja mutta yllättävän kivoja kun nyt pitkästä aikaa näitä katselin! Tästä kuvasta tuli muokkauksen myötä jotenkin tosi herttainen :)

 Läheiselle pellolle on tullut sorsia uiskentelemaan ja ruokailemaan sen ojissa, Nita on pari kertaa ajanut yhden lentoon mutta jättää kyllä muuten vaakut rauhaan. Siitä tulisi melkein parempi lintukoira kuin Nemosta... :D Pupujen perään Nita tosin on nyt pitkästä aikaa lähtenyt pari kertaa kun on nähnyt lenkillä niiden pinkaisevan karkuun. Ärsyttäähän se aina siinä tilanteessa, mutta onneksi Nita tajuaa näin vanhemmiten itsekin, ettei se niitä kiinni saa ja tulee aika pian takaisin. Kävipä tässä yhtenä päivänä niinkin, että pari jänistä lähti n. 10 metrin päästä pellolla karkuun silmieni alla, mutta Nita oli juuri keskittynyt johonkin hajuun niin ettei onneksi nähnyt niitä :D

Mökillä kesäloman ensimmäisenä päivänä. Nitalla oli vielä mustaa naamassa.. Ilme on kyllä virkeä edelleen.

 Viime viikolla mulla olikin koko viikko lomaa, fuksivuosi on tänään alkanutta kenttäkurssia vaille pulkassa. Oli vähän outoa kun oli niin paljon vapaata eikä "mitään tekemistä", mutta koska olin vähän kipeä, teki hyvää ottaa rennosti. Käytiin nyt viikonloppuna kotona, jätin Nitan sinne koska tänään minulla tosiaan alkoi eläintieteen kenttäkurssi eivätkä sen aikataulut ole kovin koiraystävälliset. Päivät ovat pitkiä ja herätykset aikaisia, ja kun Joonallakin on vielä tämä viikko koulua ja menemme pian kotiin taas uudestaan, oli järkevämpää jättää Nita jo nyt aloittelemaan kesälomaa. 

harjaussessio ollut näköjään myös tällöin :D

Matka sujui taas mukavasti, Nipsu oli jälleen asemalla ihan hepulissa isän tullessa vastaan. Harjasin Nemon viikonloppuna, se on kyllä huvittava kuinka se innostuu heti nähdessään harjat: "jee mua puunataan, saan huomiota!" :D Äiti sanoi, että spanielin kuulo on vähän huonontunut, ja kyllä veteraaneilla oli viikonloppuna lenkkeillessä vähän hidas askel kuumuuden vuoksi. Epämääräiset räntäsateet joita kuun alussa vielä tuli, taitavat vihdoin olla jääneet taakse ja kesä on tullut. Helle helli koko viikonlopun ja tänään mittari näytti kotona Joensuussa +30.. Huh huh! Kyllä kelpaa, ihanaa kun tulee kesä <3

Kesällä meidän on tarkoitus olla Joensuussa. Joona sai kesätöitä, minä en, vaikka useampaan paikkaan hainkin. Onneksi pystyn kuitenkin tekemään kesäkuussa pari kirjatenttiä, joten saan siitä tuet ja elokuussa alkaakin jo kenttäkurssit, joten toimeentulon pitäisi olla ihan turvattu :) Ihan alkukesä tosin menee kotona Jämsässä, lähdetään suunnilleen viikon päästä viettämään "pikkujuhannusta" (ja minä järkkäämään mölliagilityä!) ja kesäkuun alusta vanhempani lähtevät reissuun, joten menen koiravahdiksi kotiin. Suunnitelmissa on myös pari matkaa heinäkuussa :)

On kyllä ihanaa saada nähdä kesä täällä, viime vuonna ei kuitenkaan ehditty tutustua uuteen kotikaupunkiimme niin paljon kuin oltaisiin haluttu. Muutto hoidettiin aika nopeasti ja opintojen alettua ei ollut oikein aikaa muuhun kuin uuteen elämään sopeutumiseen, ja se kesähän loppui jo siinä vaiheessa. Nyt onkin mukava nauttia tutuiksi tulleista paikoista kesäauringossa ja ennen kaikkea tutustua uusiinkin! Joensuu on niin selkeästi kesäkaupunki ja on ollut mukava nähdä sen heräilevän pikkuhiljaa elämään taas. En malta odottaa kesää! 

 (Vaikka ihanaa onkin olla nyt tällä eläintieteen kenttäkurssilla. Tämä on sitä biologiaa, mitä olen kaikkein eniten odottanut täällä ja nyt pääsee vihdoin ulos luontoon tutkailemaan eläimiä ja niiden elämää käytännössä :)

Uikku ystäväni mökillä kesäillassa heinäkuussa 2010. Varmasti tänäkin kesänä se on siellä :)

Blue skies and sunshine

Pääsiäisloma päättyi siis virallisesti toissa viikon keskiviikkona, mutta palasin vielä viikonlopuksi jatkamaan sitä. Mulla oli siis torstaina 24. päivä pakollista koulua, joten piti lähteä Joensuuhun. Vanhempani olivat kuitenkin edelleen Lapissa ja alunperin olisinkin ottanut Nemon mukaan meille hoitoon, mutta torstai-iltana olikin sellaista ohjelmaa ettei se olisi onnistunut. Lisäksi minua houkutteli ihan kamalasti kisat Jyväskylässä 26.4, joten päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että kävin olemassa Joensuussa sen mitä piti ja palasin perjantaina takaisin kotiin. Koirat menivät näiksi pariksi yöksi hoitoon tuttuun Koirahotelli Patajoen Navettaan. Nehän olivat siellä jo viime kesänä ja Nemo oli nyt kerran talvellakin ja on tervetullut ja kuulemma ihana vieras. Jätettäessä koirat menivät hotelliin kuin kotiinsa eivätkä edes katsoneet perään kun lähdin :D

pääsiäistreenien kuvia jäi vielä :) kiitos jälleen Miralle & Evielle.

 Perjantaina ajeltiin Joonan kanssa siis takaisin ja haettiin koirat iltakuudelta. Hyvin oli mennyt taas, tosin Nemo oli kuulemma merkkaillut enemmän nyt Nitan ollessa mukana kuin yksin ollessaan. Koirat sai meidän tullessa ihan järkyttävän hepulin: ne hyppi, huusi, juoksenteli aulassa ympäriinsä ja jossain vaiheessa Nemo ilmeisesti päätti lähteä katsomaan, olisko pihalla lisää tuttuja vastassa ja avas ulko-oven! Sinne ne paineli ulos rälläämään, vähän siinä jo säikähdin ja sydän pomppas melkein kurkkuun kun mietin, mihinkähän Himoksen takamaille ne ehtii kiitää. Mentiin henkilökunnan kanssa pihalle huutelemaan, hetkeen ei näkynyt mitään mutta heti kohta Nemo ja Nita tulivat takaisin ja antoivat kiinni :D Voi höppänöitä, tais olla vähän isompi jälleennäkemisen riemu!
Hotellinomistaja sanoikin, että "on nää kyllä ikäisikseen tosi virkeitä ja energisiä!" :D Tell me about it! Eipä siinä muuta voinut sanoa kuin että juu on, huomenna lähetään kisoihin ja tää vois kertoo että virtaa riittää... Hepulointi jatkui vielä kotonakin, koirat oli niin onnellisia kun tultiin takaisin <3 Oli vaan jotenkin niin ihana ilta - oon niin onnellinen, että koirat on vielä näin 9-vuotiaina niin energisiä ja virkeitä.

Seuraavana aamuna onnellisuus vaan jatkui, kun lähdettiin ajelemaan Jyväskylään kisoihin. Niin ihana päivä ja ihana fiilis. Aurinko paistoi ja oli ihanaa lähteä vaan pitämään hauskaa ja näkemään tuttuja (kun JSPKH:sta oli taas iso porukka mukana), ilman mitään paineita. Ei mua jännittänyt yhtään ja mielessä oli päällimmäisenä vain järjettömän iso ilo ja riemu siitä, että pitkästä aikaa pääsin kisaamaan molempien koirien kanssa. Niin iso kiitollisuus siitä, että vielä saan kisata niiden kanssa, koska ei kaikista tuon ikäisistä koirista siihen olisi. Napattiin Viivi kyytiin (suurkiitos videoista! <3) ja vietettiin mukava päivä.

 Tuomarina oli mulle tuttu mukava Sari Mikkilä ja päivä alkoi hyppyradalla. Ihanaa muuten päästä vihdoin kokemaan tää kakkosluokan ihanuus kun radat alkaa vasta iltapäivällä :D Hyppäri oli musta kiva, ainoastaan ekan putken jälkeiset välistävedot vähän mietitytti mutta muuten ei ollut mitään kummallisuuksia. Nita starttas ekana ja sillä oli kivasti virtaa, vähän meinas kepeillä taas hyytyä mutta hyvä rata oli! Tehtiin nolla ajalla -2,86 ja sijoituttiin kolmansiksi eli se oli meidän toinen LUVA kakkosluokasta :O Ihan uskomatonta, en tosiaan odottanut tällasta! Hieno Nipsu <3


Nemon kohdalla olin vähän varautunut siihen, että vauhtia olisi taas niin etten pysyis perässä, mutta spanieli keskittyikin tosi pätevästi! Ei mitään turhia kaahailuja ja rata oli musta oikein sujuva. Kannatti lähteä Nempan kanssa taas sillä fiiliksellä, etten ajattele mitään ylimääräistä, kuten "nyt keskity" vaan vain mennä flow:ssa. Kepeillä mokasin itse sisäänmenossa ja Nemo alkoi haistella, mitähän ihmettä? Joskus muutama vuosi sitten se mölleissä haisteli nimenomaan kepeillä ja joskus treeneissäkin, mutta ei oo moneen vuoteen tehnyt sitä. Jotain siinä sitten sählättiin toisenkin kerran joten tuloksena kymppi. Muuten meni musta tosi hyvin, mitä nyt ite taas kumartelin vähän turhia ja peruuttelin liikaa, mutta sujuva rata oli.


Sitten oli vuorossa agilityrata ja siitäkin tykkäsin. Nitan kanssa tuli vähän sähläystä alussa, olin suunnitellut jättäväni sen lähtöön mutta olinkin sitten ihan väärällä puolella enkä ottanutkaan sitä tokalta esteeltä vastaan joten vähän säätöä siinä :D Kepit meni nopeammin kuin ekalla radalla ja renkaan jälkeen meinasi tulla kolari, mutta hyvin onneks pelastin! Nolla sekin ja yliaikaa 4,19 s. Taas sijoituttiin kolmansiksi joten oli tosi hieno päivä :)


Nemon kanssa suunnitellut ohjauskuviot onnistuivat paremmin, mutta olin kyllä useammassa kohtaa myöhässä ja tuossa tokalla esteellä kädet huitoo ihan mitä sattuu :D Näköjään näytän ensin vastakädellä ja sit korjaan "ai niin, ei tällä turhaan!" Kepit meni nyt tosi hyvin ja oon niiin ylpeä itsestäni etten mennyt väliin sörkkimään kädellä vaan luotin koiraan! Tehtiin kepit lähes kuten treeneissäkin, eli kävelin pystyssä ja vain pieni ranneliike heiluttelee kättä rytmittäen tahtia. Ja Nemohan teki tosi hyvin, juuri niin kuin se osaakin :-) Lisäksi oon tosi ylpeä siitä että luotin koiraan myös keppien jälkeisellä aidalla, kun lähetin sen takaaleikkaukseen. Siis wau, minä uskalsin tehdä takaaleikkauksen kisaradalla!


Puomin alasmenolta tuli sitten vitonen kun en kerennyt jarruttamaan, ois pitänyt vaan huikata kunnolla Nemo hidastamaan. Mutta ei se mitään! Lopussa kaarrokset vähän valui, Nemo oli onnessaan menossa puomille uudestaan ja sit keinulta väärään putkeen "ai tänne? Oho, eikun sinne!" :DD Nemppu on niin ihana kun se touhottaa ihan innoissaan häntä heiluen. Lopussa tein sen kuuluisan virheen mitä ei ikinä saisi tehdä eli vaihdoin ohjaussuunnitelmaa kesken radan.. Alunperin oli tarkoitus jatkaa sisäradan puolelta kuten Nitankin kanssa, mutta kun siinä tuli niin kiire niin päätinkin kokeilla persjättöä ja kieltohan sieltä tuli. Jälkeenpäin tosin näin videolta, että se persjättö itse asiassa onnistui ja ehdin tehdä sen hyvin! En vain sitten näyttänyt Nemolle rengasta tarpeeksi hyvin ja meni ohi.  Tulos siis tältäkin radalta kymppi.

 Joka tapauksessa oli hyvä rata, vaikka Nemo näköjään odotti jotain suoraviivaisempaa. Oon tosi ylpeä että luotin siihen kepeillä ja uskalsin tehdä sen takaaleikkauksen ja persjätön :) Nemo keskittyi tosi pätevästi eikä kaahaillut liikoja, hienosti saatiin siis korkattua kakkoset spanielinkin kanssa. Lisäksi erityisesti Nitan videoita katsellessa huomasin jotain tosi jännää: mulla ei näytä olevan yhtään kiire! Pyörin noilla putkillakin ihan rauhassa enkä Nemonkaan videoilla näytä yhtään jännittyneeltä. Ei mua siis sinänsä kiinnosta yhtään miltä ihmisten ohjaus agilityradoilla näyttää jos se vain toimii halutulla tavalla, mutta tulin tosi iloiseksi kun näytän jotenkin rennolta :D

Oli siis ihan mahtava päivä! Fiilis oli juuri kohdillaan, radat oli onnistuneet ja olen tietysti iloinen Nitan menestyksestä. Onhan se ihan hullua ajatella, että siltä puuttuu enää yksi LUVA kolmosiin nousuun, mutta toisaalta tää kai todistaa vain sen, että asenne ja oma mielentilani todellakin ratkaisee valtavasti. Eikä mua nyt mitenkään jännitä tai kuumottele se puuttuva nolla, me ollaan jo tavoitteemme saavutettu ja paljon ylikin siitä. 
Hirvee kuume kyllä olis taas kisoihin, muttei pärjäämisen takia vaan siksi että siellä oli niin kivaa! Oli niin älyttömän ihana, aurinkoinen päivä, oli ihanaa olla taas isolla porukalla tuttujen treenikavereiden kanssa ja olin niin onnellinen, kiitollinen ja niin hyvällä mielellä. <3  

Saatiin kisalahjakorttien lisäksi tällä kertaa palkinnoksi lahjakortteja paikalliseen koruliikkeeseen, josta oli koju kisoissa myymässä. Kävin sitten sieltä hakemassa tällasen nätin rannekorun :)

<3. kuva (c) Sunna Kivisalo

Ai niin! Nohevimmat on ehkä jo huomanneetkin, että tuonne yläpalkkiin on ilmestynyt uusi sivu. Nimittäin kotisivut. Elämäni suurin aikaansaamattomuustapaus on ohi :DD Ei siitä sen enempää, käykää itse lukemassa tarkemmin sivujen synnystä ja miksei vaikka meistäkin vähän pidemmin. Koetan päivittää lähiaikoina bloginkin ulkoasun kesäisempään.

Pääsiäislomailua

Viime viikon maanantaina hypättiin Nitan kanssa iltapäivän junaan ja matkustettiin Keski-Suomeen pitkälle lomalle! Tällä kertaa jäätiinkin jo Jyväskylässä pois, kiitos Veturin superhalvan tarjouslipun. Nipsu ilahtui suuresti päästessään kotiin ja Nemokin oli luonnollisesti onnessaan :> 
Loma on mennyt oikein mukavasti - ollaan oltu sosiaalisia mutta myös riittävästi otettu rennosti ja saatu myös jotain aikaiseksi (lähinnä opiskelun osalta, ainakin toivottavasti). Itse olen tavannut useampiakin kavereita ja pääsin pitkästä aikaa heittämään sijaisuuskeikankin yläasteelle kun tuli akuutti tilanne :D Lisäksi pesin Nemon kunnolla ja trimmasin ja harjasin sen, nyt on taas vähän siistimpi spanieli. On ne karvat vähän kasvaneet :)

Nemolta ei toi vapaana seisominen oikein luonnistunut..

..joten värväsin äidin kuvaamaan aseteltuna.

poseerauksen jälkeen spanieli piti kivaa!

Pitkäperjantaina ystäväni Emmi tuli käymään, ollaankin nähty viimeksi marraskuussa :o Emmi otti Tico-cavalierin mukaansa ja käveltiin Nitan kanssa vastaan, josta lähdettiin ensin metsään lenkille. Kun juuri viimeksi kirjoitin, että Nita ei enää oikein jaksa leikkiä, olin ihan fiiliksissä kun nyt se sai hepulin Ticon nähdessään! Söpöt vähän leikkikin metsässä :D Koirat oli kyllä ihan mahtavan fiksusti, vaikka Ninjakin oli meillä silloin perjantaina niin kaikki neljä käyttäytyivät tosi hyvin, pihalla touhuttiin nätisti ja sisällä oltiin rauhassa. Mulla oli kamerakin mukana lenkillä, mutta muistikortti oli unohtunut koneeseen :<

Lauantaina vanhempani ja siskoni lähtivät lomalle Lappiin, joten jäin viettämään pääsiäistä kolmisin Nemon ja Nitan kanssa. Koska kotona istuminen ei houkutellut, lähdettiin rauhallisen päivän jälkeen käymään mökillä moikkaamassa isoäitiä ja enoa vaimoineen. Päijänteestä oli jäät lähteneet ja fiilisteltiin kevättä - täällä on kyllä jo ihan kesä! Käytiin sitten lenkillä ja löydettiin pellolta kaksi jäniksenkäpälää :DD Toinen oli ihan siististi irrotettu ja pakkohan se oli ottaa mukaan näytettäväksi. Nemoa se luonnollisesti kiinnosti kovasti, mutta en antanut sitä leluksi. Ehkäpä ketun tms. on täytynyt jättää ateria pikaisesti kesken, käpälien lisäksi paikassa ei ollut kuin karvatuppoja. 

jotta terkkuja vaan pääsiäispupulta! :DD

Mökiltä jatkettiin matkaa Joonan luo ja vaikka etukäteen tiesin katuvani tätä ratkaisua (koska Nemo on rasittava kun se ei osaa rauhoittua kylässä), vierailu sujui yllättävän hyvin. Otin häkin mukaan joten sain Nemon rauhoittumaan sinne saunan ajaksi ja ihan kiltisti ne sitten loppujen lopuksi oli.
Sunnuntaina lähdinkin sitten väsyttämään koiria agilitytreeneihin! Kyllä tuota treenaamista on vaan ikävä, vaikka Nitan asuessa meillä ainoana koirana onkin niin helppoa, kun se vain syö, makaa sohvalla ja lenkkeilee kolmesti päivässä. Edellisen kerran treenattiin helmikuun lopussa, joten takana oli melkein kahden kuukauden tauko. Kyllä olikin ihanaa päästä taas pitkästä aikaa tekemään, ja ekaa kertaa tänä vuonna ulos kentälle! Oli tosi lämmin, ihan t-paidalla tarkeni juosta :D

se on niin kaunis <3

Nemolla on kivaa! (taas vaihteeks)

Olin valinnut jatkoryhmälle treenattavaksi tällaisen Niina-Liina Linnan radan. Se osoittautui rakennettaessa vielä kivemmaksi kuin Evien kanssa oltiin odotettu, eikä ollut yhtään liian vaikea! Aluksi lämmiteltiin oman mielen mukaan ja voi jestas että tuntui järkyttävältä :DD Ryhmäläiset sanoi että meno Nitan kanssa näytti tosi helpolta, mutta ei se kyllä tuntunut siltä! En tiiä oonko oikeesti vain tosi huonossa kunnossa vai oliko syy siinä, että oon koko talven juossut vaan halleissa ja kentän pohja oli hiekkainen ja möykkyinen, mutta tuntui kuin olis puurossa juossut. Myöhemmin kyllä sitten helpotti, ja voi vitsit että treenit meni hyvin!
Tehtiin rata siis kahdessa osassa, ensin 14-putkelle asti ja sitten loppu. Toki siellä tuli jotain pikkuvirheitä mitä piti korjailla, mutta nekin johtui lähinnä siitä, kun esim. unohdin radan tai olin myöhässä - koirat oli ihan mahtavia! Nitalla oli havaittavissa aika pian väsymystä, mutta reipas se oli ja kepit oli superhyvät! Tehtiin niitä etupalkalla ja parin varastamisen jälkeen sujui hienosti :D 

ilahduinpas suuresti kun näin etten oo ees kovin pahasti kumarassa!

Nemolla taas oli ihan loistava asenne, se oli oikeastaan suuremmalla innolla mukana kuin Nita - vaikka lähdöissä se tuntui olevan vähän evvk-mentaliteetilla liikkellä, radan lähtiessä rullaamaan kaikki sujui upeasti. Nemo oli nopea ja tarkka, ehdin itse ohjaamaan ja aaaaaaa en vaan muista kauheesti mitään yksityiskohtia enää mutta kaikki vaan toimi! En mä tiiä mistä se johtuu, että nykyään me vaan osataan kaikki, mutta se tuntuu ihan mahtavalta <3
Kauheaa ajatella, että juuri nyt kun kaikki on niin sujuvaa, ei kestä enää kauaa kun se loppuu ja jätetään kisakentät taakse... Haluan kuitenkin jättää koirat eläkkeelle agilitystä silloin, kun se vielä on hauskaa ja sujuvaa. Mutta ei mietitä sitä nyt. Nyt vaan fiilistelen sitä, kuinka paras NN-tiimi mulla on <3 Ihan huipputreenit! Kuvista menee creditit Miralle ja Evielle. 

tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi! Jee kivaaaaaa

tässä oikea-aikainen ja onnistunut persjättö

Ai niin, ja testattiin muuten meidän järkkäämiin (ensi kuussa) mölleihin tuleva spurttikisa. Ideana siis kisata vaan nopeudesta matalilla rimoilla, ja nyt testattiin tällaisena U-mutkamallina. Videoitiin kaikkien suoritukset ja näin ne seniorit viilettää:

ja jälleen oikea-aikainen ja onnistunut koiran vastaanotto takaakierrosta :>>

Treenien jälkeen huilailtiin pari tuntia kotona ennen kuin lähdettiin taas Joonalle nukkumaan. Nyt Nemo ja Nita makailivat vielä rauhallisemmin aloillaan, sain ne kyllä tehokkaasti väsytettyä :D Eilen tultiin takaisin kotiin ja Evie käväisi meillä suunnittelemassa kesän alkeiskurssijuttuja. Muuten ollaan vietelty normaalia kotiarkea ja tänään käytiin Viivin ja Kassun kanssa lenkillä. Oli kivaa nauttia yhdessä aurinkoisesta säästä ja on ollut kyllä mukava loma! :)

laavulla :D

niin ne rakkaat vaan harmaantuu <3 Melkein kahdeksan vuotta jo tätä ystävyyttä on jatkunut.

I could've gave up then but then again I couldn't have cause I've traveled all this way for something

Hahaha, olin niin väärässä kun huokaisin helpotuksesta maaliskuun loputtua kouluhommien suhteen :D Kyllähän päivät on lyhentyneet ja työmäärä tietyiltä osin vähentynyt, mutta parin viime viikon aikana olen puurtanut itsenäisiä lukuhommia sen verran paljon, että loppujen lopuks sitä opiskelua onkin vielä jäljellä aika paljon :DD No ei, kyllä nyt on jo aika rentoa! 

Mutta mitäs meille? Itä-Suomen päässä elämä rullaa rauhallista arkeaan eteenpäin, mitä nyt vähän ollaan oltu sosiaalisia kun käytiin muutama viikko sitten ystäväni Josen kämppiksen Isla-collien kanssa lenkillä ja viime viikonloppuna Melkun ja Vekin kanssa. Nita ei enää kauheasti jaksa "vieraiden" koirien kanssa innostua leikkimään, mutta olen huomannut että muiden koirien kanssa lenkkeily selkeästi piristää sitä, joten kyllä se ilmeisesti ihan tykkää olla sosiaalinenkin :D Avattiin eilen (9.4.) myös pyöräilykausi; itsehän olen aloittanut pyöräilyn jo joskus maaliskuussa, siis ennätysaikaisin, mutta koirapyöräily starttasi vasta eilen. Hienosti Nita juoksi ja oli kiva lenkki :)

corgipoikien ja aussilapsen kanssa lenkillä 31.3., sillä kertaa siis kotimaisemissa.

 Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna lähdettiin käymään kotona ja kyllä sai taas olla superylpeä mun fiksusta matkakaverista <3 Nita on niin helppo koira junassa(kin), ei yhtään välitä muista eläimistä ja rauhoittuu nukkumaan siinä kuin minäkin. Ylpeydenaihetta oli sinä viikonloppuna muuallakin: kävin tuolloin perjantaina Jämsän Seudun Palveluskoiraharrastajien kevätkokouksessa, jossa Nita palkittiin Vuoden Agilitykoira -kiertopalkinnolla toista vuotta peräkkäin! :) Tänä vuonna se tuntui oikein erityisen ansaitulta, kun viime vuonna oli vielä käytössä vanhat pistelaskusäännöt ja ne oli aika oudot. Hieno vuosi 2013 meillä olikin, piti ihan käydä Sagin intrassa tarkistamassa: vain kolme hylkyä, seitsemän vitosta, yks 15vp ja peräti kahdeksan nollarataa! (myös ne yliajalliset mukaan laskettuna.) On se vaan hieno <3

Kiva oli kokous ylipäätään, oli mukavaa nähdä tuttuja muutenkin kuin Skypen ruudulta. Ja kuinka ollakaan, minut valittiin jatkamaan seuran johtokunnassa ja agilityvastaavana. Myönnetään kyllä että en mä sitä ollut vastaankaan, ihan hyvin nuo hommat hoituvat netin ja puhelimen välityksellä ja mukavahan sitä on tehdä (: Ja kun koutsi tuttuun tapaansa vastaavien valinta -kohdassa sanoo "Tähän agilityvastaavan kohtaan mä en edes kysy ketään muuta vaan kirjotan suoraan Ilonan nimen. Oikeesti, toi homma toimii niin hyvin, aina on ollut varakoirat järkättynä jos joku on ollut pois ja muutenkin agilityasiat on tosi hyvin järjestyksessä. Kun et asu täällä enää etkä treenaa, niin jos et olis vastaavana, putoaisit pois tästä lajista ja sitä mä en halua." Miten tuollaiseen edes voisi sanoa ei? :')

Sain kerrankin Nemosta luonnollisen rakennekuvan, kun seisoi vapaasti! Tykkään siitä paljon, nyt tosin näyttää vieläkin korkeajalkaisemmalta ilman mahakarvoja. Sporttipappa :>

tytöt ottaa aamuaurinkoa

Lauantaina kävin sukuloimassa isoäidin luona pitkästä aikaa ja muuten viikonloppuna vaan oltiin. Mietin ensin, että olisin käynyt sunnuntaina kentällä tekemässä vähän tokoa ja agilityäkin, mutta en sitten jaksanut ja tuuminkin, että oli mukavaa kerrankin vain olla, ilman paineita treenaamisesta. Ulkoiltiin paljon ja touhuttiin pihalla kaikenlaista - Nemo sai tehdä noutoa sekä kapulalla että riistapukilla ja tokojutut oli hienosti muistissa :) Ekalla riistapukkinoudolla siivet irtosi palikasta ja Nemo jäi pureskelemaan siipeä, mistä toruin kunnolla. Seuraavat noudot sujuikin hienosti käteen, mukavaa hömppäilyä. Ja koirat oli niin suloisia, kun ne innostuivat leikkimään keskenään! Ninja tosin lähinnä häiritsi senioreita, joten se sai purkaa itseään kiskomalla narua, kun Nemo ja Nita saivat oikein kunnon hepulin :DD Ihanat.

niin perus noutaja/spanieli-ilme :D

Nemo oli muutenkin nyt kotona käydessä jotenkin niin ihana - se oli jopa harvinaisen tervepäinen :D Ei se tällä kertaa seonnut yhtään Nitan tulosta niin kuin viimeksi, kun se vikisi koko ekan illan. Nemo oli kyllä niin ihana, kun tultiin se ei edes tervehtinyt Nitaa ensin vaan hyppi minua vasten ja suukotti <3 Siihen tosin saattoi vaikuttaa se, että Ninja ehti ensin Nitan kimppuun :D Mutta on Nemppu vaan ihana, niin rakas luttana! Nyt ei tullut lähtiessä edes niin ikävä sitä, koska mennään jo ensi viikolla takaisin kotiin. Ihanaa, kun on pitkä pääsiäisloma!

Viime viikolla muuten juhlistettiin aprillipäivänä Nitan 9-vuotissynttäreitä! Aika se vaan menee kuin siivillä. Synttäreiden kunniaksi Nita sai maksalaatikkoa -opiskelijabudjetti päätti, ettei nakkeja-, mutta hyvin kelpasi pelkkä maksakin! Ajattelin että käytäisiin myös läheisessä koiratarvikekaupassa hakemassa jotain herkkuja Nipsulle, mutta se menee arkisin niin aikaisin kiinni ettei keretty, joten käydään joskus toisen kerran sitten. Käytiin sitten lenkillä metsässä ja Nitalla oli kivaa :) On se vaan rakas. Vaikka kasvot ovat jo ihan harmaat ja korvissakin paljon valkoisia karvoja, jalka nousee vielä kepeästi ja mun ikuisella pikkulikalla riittää vauhtia ja elämäniloa. Paljon onnea ja toivottavasti paljon yhteisiä vuosia vielä meille <3 

Tältä se näytti 9-vuotispäivänään. "Anna jo sitä maksalaatikkoa."