Pentukesän alkua

Enkö ookkin söpö?

 Reilu viikko (tai oikeammin vajaa kaksi viikkoa) ollaan nyt asusteltu pennun kanssa oikeassa kodissamme Joensuussa. Halusin tosiaan olla kesän täällä, jotta Halti oppii heti kerrostalon ääniin eikä totuttele niihin vasta syksyllä muutaman kuukauden ikäisenä niin, että takana olisi kesä omakotitalossa oppimassa Nemon pahoja tapoja.. :D
Vähän kyllä hirvitti, tuleeko liian rankka eka viikko kun ensin oltiin viikonloppu Joonalla, sitten muutama päivä meillä ja vasta vajaan viikon päästä luovutuksesta tultiin oikeaan kotiin, mutta eipä tuo ole pentua näyttänyt haitanneen. Se ottaa uudet paikat jotenkin tosi nopeasti omakseen, ja oppiipahan ainakin alusta lähtien liikkuvaan elämään - ei me koko tuon elämää kuitenkaan Joensuussa asuta ja oppii myös sen, että vaikka paikka vaihtuu, minä olen se pysyvä.
Lähdettiin matkaan siis junalla torstaina 5.6., siinä aamupäivällä tosin käytiin lyhyesti mökillämme viemässä sisko ja Ninja sinne. Halti sai totutella kuljetuskopassa matkustamiseen ja automatka sujuikin hienosti! Ei ihmetyttänyt yhtään häkissä olo :) Eno tykkäs pennusta kovasti ja paluumatkakin meni hyvin, vähän se vinkui mutta hiljeni kun komensin.

Halti ja Ninja leikkii mökillä

Valmiina lähtöön..

 Pian olikin sitten aika hypätä junaan. Matka jännitti omistajaa paljon enemmän kuin itse ensikertalaista, hienosti meni! Halti nukkui rauhallisesti häkissä ja vaihtoaika oli sopivan pituinen, että käytiin pissalla. Sitten menikin vähän huonommin, koska jälkimmäinen juna oli jossain vaiheessa yli kaksi tuntia myöhässä! :o Olin tosi huolissani Haltista, koska hellettä oli lähemmäs +30 astetta ja paksu musta turkki oli varmasti kuuma. Onneksi saatiin konnarilta vettä (omaakin toki oli mukana) ja kastelin sillä Haltin turkkia. Se nukkuikin loppumatkan pääasiassa lattialla viileässä.
Ja täytyy sanoa, että olin tosi ylpeä, kun Varkaudessa käytiin ulkona, koska siellä tuli melkein tunnin odotteluaika (normaalisti siinä vain pysähdytään): oli pakko laittaa pennulle hihna ekaa kertaa kaulaan koska ulkoilupaikka ei ollut tarpeeksi turvallinen vapaana ulkoiluun. Eikä se ollut lainkaan kummallinen juttu! :) Loppujen lopuksi juna tuli perille vain reilun tunnin myöhässä, ja jes me selvittiin! Bussimatka asemalta kotiin sujui myös hyvin, ja Halti sai sekä junassa että bussissa ihasteluita rauhallisesta käytöksestään.

Rennosti vaan!

"Älä ressaa, ei tässä ollu mitään ihmeellistä!"

 Kotona sitten ihmeteltiin uutta paikkaa ja no, mitäs tässä. Ollaan opeteltu elämistä :D Mm. kaulapantaan ja hihnaan totuttelua, luoksetulon vahvistusta, katsekontaktia, ei-sanaa, maahanmenoa, perusasentoa, lelun tuomista, yksinoloa, harjausta ja kynsien leikkuuta. Ollaan nähty koirakavereita, kuten Vekki-aussia, luokkakaverini Marikin Riepu-rescueta, alakerran naapurin muutaman viikon vanhempaa Peppi-kultsunpentua ja tavattiinpa kerran ihan sattumalta colliepoika, joka on vain viikon Haltia nuorempi! Ollaan käyty monta kertaa keskustassa bussilla, ihmetelty patsaita, puistoja, toria ja kaverin kotitalon hissiä, tutustuttu Marikin pupuun, käyty metsässä, pellolla, järven ja joen rannalla sekä sillalla ja sen alla.
Lisäksi minä olen lukenut tenttiin koska anoin tosiaan kesäkuulle opintotuet; mm. siitä johtuu tämä monen päivän latinki kerralla. Viimeinen kirjatentti oli tänään ja meni se nyt ainakin paremmin kuin se eka, 6. päivä ollut (koska en pennun ja talon siivouksen takia mitenkään ehtinyt lukea sitä kirjaa :D). Toivottavasti vain olisivat nyt kumpikin menneet edes läpi.. Mutta ihanaa, että nyt saa vihdoin keskittyä vain omiin kesäsuunnitelmiin!

Halti ei ihan uimaan innostunut, mutta kahlaili kyllä. Se tykkää vedestä kovasti ja on tassupesullakin innoissaan!

Heti kotiintuloa seuraavana päivänä, siis perjantaina, lähdettiin collietreeneihin. Täällä Joensuussa on siis tosi ihana, aktiivinen porukka collieihmisiä joka treenaa tottista, hakua ja mitä ikinä keksitäänkään! Kävin ekan kerran jo syyskuussa katsomassa treenejä ja nyt oli ihanaa päästä vihdoin omankin koiran kanssa mukaan. Tällä kertaa tosin ei ollut kyseessä varsinaiset treenit, vaan kokous ilman koiria jossa suunniteltiin vähän tulevan kesän ja syksyn tapahtumia.
Haltin jouduin ottamaan mukaan siksi, koska Joona oli iltavuorossa. Pentu oli oikein pätevä! Reippaasti käveli uusilla poluilla ennen kokousta -ei jännittänyt pyörät eikä pyörätuolit-, hallilla kävi pusuttelemassa kaikki ihmiset ja katseli uteliaana, kun toinen ryhmä kantoi agilityesteitä sisään. Ja sitten se nukahtikin hallin lattialle :> Siirryttiin sitten pihalle jossain vaiheessa ja siellä Halti touhusi lelun ja hihnan kanssa onnellisena, lähtipä itse vähän tutkimusretkellekin kauemmas :D Eräs nahkanomistaja sanoi että se on "ihanan tasapainoinen pentu", ja niinhän se on! Niin reipas, avoin ja rohkea <3

"Rakas lapseni!" -Äiti, ei tarvi..

"Piip!"

Raisa on niin kaunis <3

 Treenien jälkeen käväistiin vielä nopeasti Sarin, jonka kyydissä olin päässyt, kotona. Sari omistaa siis kolme collieta, joista yksi on Haltin äiti Raisa ja toinen, Benny, myös Irokon kasvatti. Haltin isä ja Bennyn emä ovat keskenään puolisisaruksia, eli Halti ja Benny ovat jotain puoli/neljäsosaserkuksia xD Bondia Halti ei varsinaisesti tavannutkaan. Kun menin sisälle Halti sylissäni, Raisa tuntui heti tunnistavan pentunsa. Vietiin ne aidatulle takapihalle leikkimään ja voi että sitä riemua! Joka oli tosin vähän yksipuolista :D Raisa oli hurjan iloissaan Haltin näkemisestä, se hyppi, nuoli ja hoiti sitä ja yritti leikkiä. Halti ei innostunut aivan yhtä ylitsevuotavan paljon, koska Raisa on aika raju leikeissään - pentu näki parhaaksi vain alistua: "joo, hoida nyt sitten..". Vietiin sitten Raisa pois kun oli Bennyn vuoro tulla. Sen kanssa Halti innostui leikkimään itsekin, pojat kaivoi yhdessä kuoppaa ja niilläkin näytti olevan hauskaa :D Oli aivan ihana ilta!

"Äiti, sä sekaat mun harjan!"

Käytiin tosiaan kolmena peräkkäisenä päivänä keskustassa - keskiviikkona vain pikaisesti, kun hypättiin Melkun kyytiin ja suunnattiin koirien kanssa rannalle, mutta siinäkin ehti jo vähän kaupungin menoa ihmetellä. Torstaina tavattiin Marikin puolivuotias Riepu-pentu, Halti suhtautui siihen iloisesti muttei kuitenkaan innostunut leikkimään enää sen jälkeen, kun Riepu oli teilannut Haltin vähän rajusti.. :D Istuskeltiin sitten joenrannan puistossa ohikulkijoita ihmetellen ja käveltiin siitä Marikin luo katsomaan pupua. Se olikin jännä juttu! Halti oli kiltisti, mutta ihmetteli miksei toinen leikkinyt :D Hienosti se myös osasi rauhoittua nukkumaan kylässä. Tämän jälkeen haettiin juna-asemalta eräs tuttu, joka tuli pääsykokeiden vuoksi meille yöksi. 

Kerran Halti kyllä hyppäsi Vekin perässä niin syvälle, etteivät jalat yltäneet pohjaan :D

Happy puppy

Perjantaina lähdettiin vielä pitämään tälle kaverilleni seuraa keskustaan ennen junan lähtöä, kierreltiin ympäriinsä ja tavattiin tosiaan 8-viikkoinen collienpentu Usko. Pennut olivat riemuissaan toisistaan ja leikkivät iloisesti keskenään, luultavasti tapaamme jatkossakin! :-) Tehokkaasti tuo keskustassa pyöriminen kyllä pennun väsyttää, Halti itse asiassa nukkui pitkät päikkärit sylissäni torin Marttakahvilassa. :3 <3 Ja nyt minun täytyy kai vain totutella siihen, kuinka ihastuneita ihmiset ovat suloisesta pennustani. "Oi, ihana!" "Voi että sulla on ihana koira, saako sitä silittää!" "Voi mikä pieni, minkä ikäinen se on? Mitä rotua?" "Voi että kun se on ihana ja rohkea, meidän naapurin koiranpentu on tosi arka mutta tämähän kiipeää syliin!" "Jaha, sinä pikkuinenko olet lähtenyt kaupunkiin tutustumaan!" "Onko tuo sheltin pentu?" "Voi pikkuista, tämä on varmaan jotain 5 kuukautta? -9 viikkoa, siis 2 kuukautta..." :D

Kesäkuinen kisailta

Viime viikon keskiviikkona lähdettiin siis ekoihin iltakisoihimme Jyväskylään ja otettiin Evie ja Soolo samaan kyytiin. Ei tuntunut yhtään siltä, että olis menossa kisoihin kun alla oli ihan tavallinen päivä :D Ohjelmassa oli Nemolle kaikki kolme rataa ja Nitalle kaksi agilityrataa; koska sillä on jo hyppäriltä nolla, en halunnut "turhaan" tuhlata rahoja siihen, ja kelin puolesta oli muutenkin parempi, että mentiin vain kaksi rataa, oli nimittäin tosi kuumaa ja hiostavaa.
Tuomarina kisoissa oli Marjo Heino ja nyt oli haastavat radat! (niin kuin kai kakkosluokassa kuuluukin :D) Nemo starttas ekana ja Nita toiseksi viimeisenä.


Nemolta oli odotettavissakin vähän virtaa ja aika sähläämistähän se rata oli :''D Kaarrokset valui tosi pitkiksi, mutta spanieli piti hauskaa! Tulos oli kaikesta tuosta sohlauksesta huolimatta vain 5, puomin ylösmenokontaktilta. Ihme :D


Nitan kanssa muistin varmistaa puomin kontaktit ja hienosti ottikin ne! Tulos hienosti nolla, mutta kuumuus verotti vauhtia sen verran, että yliaikaa tuli 4,49 s. Tällä sijoituttiin -taas kerran :D- kolmanneksi :)


Toka rata oli VAIKEA. Homma kaatui molempien koirien kanssa heti ekan putken jälkeiseen aitaan, kun ei me vaan olla harjoiteltu tuollaista ohjauskuviota, että otetaan koira "syliin" ja lähetetään hyppyyn. Nemon lähtö oli tosi huono, olin vasta virittelemässä koiraa kaukalon ulkopuolella kun tuomari vislasi! :o Sitten tuli hirveä kiire lähteä ja jotain spanieli sitten yskiskeli siinä. Hylyn jälkeen Nemon kanssa oma ohjaamiseni kaatui taas, niin kuin niin usein oman mokan jälkeen, mutta ihan kunnialla päästiin maaliin.


Katselin sitten ennen Nitan rataa Nemon videolta, mitä tein väärin ja mietin jopa, että vaihtaisinko ohjaussuunnitelmaa mutta en sitten vaihtanut. Ois ehkä kannattanut, sillä vaikka yritin Nitan kanssa tsempata, niin eiiii :-D Liikuin ihan liian aikaisin, jolloin Nipsu tietysti hienosti hyppäsi luo. Oon kuitenkin iloinen, että jatkoin radan loppuun siten kuin olin suunnitellutkin ja kivastihan se meni :) Hyvä rata!


Hyppärille mentiin siis vain Nemon kanssa ja nyt saatiin tosi hyvä lähtö! Oltiin vähän liiankin etuajassa, kun tuomari ja ratahenkilöt säätivät esteitä monta minuuttia kun me jo odoteltiin ekan aidan takana, mutta se oli vain hyvä. Istutin Nemoa siinä, kehuin ja juttelin "rauhassa" ja oma mielikin oli lähtiessä levollinen. Spanieli oli purkanut suurimmat energiansa ja rata oli tosi hyvä! Kepeiltä tuli virhe, muistaakseni tultiin liian kovalla vauhdilla jolloin Nemppu lipsahti väärään väliin. Mutta ei se mitään, muuten toimi kaikki! Jopa tuo lopun koukero suoran putken jälkeen, olin oikeasti tosi iloinen että se tosiaan kääntyi vaikka laajaksi menikin :D

Nää kuvat pääsiäisen treeneistä (koska kuvia ei voi koskaan olla liikaa ja kaikki otetut on pakko julkaista?)

 Ilta oli omasta mokailusta ja hiostavasta ilmasta huolimatta mukava! Etukäteen mua vähän pelotti, että alkaisinko alitajuisesti ottaa paineita taas - "mitä jos Nita saa nollan ja nousee kolmosiin omg", mutta onneksi en! Virheet ei haitanneet koska meidän tavoitteet on saavutettu ja lähdettiin pitämään hauskaa. Oli hyvä fiilis - lähdin sillä mielellä, että nää voi olla meidän viimeiset kisat yhdessä joten tehdään myös sen mukaan. Mitään päätöstä en sen suhteen ole vielä tehnyt, voi olla että vielä kisataan tai sitten ei.  Kesällä on niin huonosti kisoja ja syksyn kuvioista ei vielä tiedetä. Halusin kuitenkin näissä käydä, kun pääsin.

(c) Mira Äikiä

Kisojen jälkeen illalla Evie ja Soolo kävivät pikaisesti meillä katsomassa Haltia. Olin miettinyt vähän ottavani sen mukaankin, mutta koska en ollut ehtinyt vielä totuttaa sitä hihnaan puhumattakaan yksin häkissä odottelusta, päätin jättää pennun siskon ja Ninjan hoiviin kotiin. Ja kivempi oli Nemon ja Nitankin takia saada keskittyä vain niihin, kun agikisat on se meidän juttu. Halti leikki Evien kanssa hienosti ja tykkäsi kovasti Soolosta, ehkä sillä heräsi jotain mielikuvia kasvattajalta kun suhtautui siihen ihan eri lailla kuin Nemoon ja Nitaan :D

Vielä myöhemmin illalla vanhempani palasivat matkaltaan kotiin. Pidin siis tän pennunhankinnan niiltä salassa siihen asti kunnes haettiin se, koska jos olisin kertonut etukäteen, en olisi jaksanut kuunnella sitä "et voi, ei sulla ole varaa, onks toi nyt opiskelijana järkevää" jne -jargonia. Pienestä jännityksestäni huolimatta kaikki sujui kuitenkin odotetusti: Halti hurmasi äidin ja isän ja kyllä ne siitä tykkäsi :> Kuka nyt ei noin söpöstä olennosta tykkäisi?

Tästä kesä voi alkaa

Jospa mä osaisin nyt loput meidän ensimmäisistä yhteisestä päivistä vaikka tiivistää yhteen postaukseen :D Eli tosiaan sunnuntaina 1.6. lähdettiin Joonan kotoa meille, kun vanhempani olivat matkalla ja mulla oli sen ajan hommana Nemon hoito ja talon siivous. Mentiin meille aamupäivällä ja annettiin Haltin ensin tutustua pihan hajuihin ja isojen koirien pennun hajuun. Kun Nemo ja Nita olivat käyneet pihalla, tutustutettiin ne Joonan kanssa pentuun yksi kerrallaan. Nitan vuoro oli ensin ja Haltia vähän jännitti molemmat, koska olivat tietysti isoja ja niin innokkaita, Nemo kun varsinkin piti aika kovaa innostusulinaa, mutta äkkiä pentu reipastui ja meni katsomaan senioreita.

Postauksen kuvat (c) Viivi Saarikko

Nemo ja Nita suhtautuivat Haltiin ystävällisesti, ihan kuin odotinkin. Joona joutui sitten lähtemään aika pian ja aamupäivän isot koirat olivat enimmäkseen ulkona, kun Halti tutustui taloon. Päivä meni ihan mukavasti, vaikka olikin kamalan huono omatunto kun pystyin käyttämään koirat vain kerran tosi pikaisella lenkillä, kun Halti nukkui - kun ei noin pientä voi jättää yksin. Illalla Halti tuli mun kanssa suihkuun, se työnsi päänsä ensin hanan alle mutta annoin sille sitten pesuvadin, josta se joi ja lotrasi vettä onnessaan :D Yön seniorit nukkuivat olohuoneessa - Nemo ei olisi halunnutkaan tulla mun huoneeseen pennun takia - ja Halti sänkyni vieressä lattialla, rauhallisesti meni yö.

 Aamuyöstä siskoni tuli kotiin ulkomailta, ja käytiin aamulla herättämässä se koirien kanssa. Halti ilahtui suuresti, kun löysi uuden ihmisen jota pääsi pusuttelemaan ja pureksimaan. Oon niin kiitollinen että sisko tuli ja pystyi olemaan Haltin kanssa, kun lenkitin vanhempia koiria tai siivosin - imurointi ja lattianpesu oli paljon helpompaa ilman jaloissa pyörivää pentua. Kävin siinä maanantaina ostamassa Haltille matolääkkeen, nameja ja puruluita ja jäin Mustissa ja Mirrissä myyjän kanssa suustani kiinni ihan liian pitkäksi aikaa.. Kuinka paljon koirille voikaan olla tavaraa myynnissä! Onneksi Haltille ei kauheasti tarvitse uusia juttuja hommailla, kiitos Nemon ja Nitan jotka on voittaneet mätsäreistä ja möllikisoista vaikka mitä leluja, ruokakuppeja jne.

Illalla sisko haki Ninjan hoidosta ja niistä tuli Haltin kanssa ihan bestikset! Joka ilta niillä oli villi meno päällä, kun ovat suunnilleen saman kokoisia ja Ninja leikki pennun kanssa tosi nätisti. Kyllä Halti yritti Nemoa ja Nitaakin saada leikkimään, mutta eivät ne tietenkään innostuneet; kiltisti kyllä makoilivat samassa huoneessa, Nemo jossain nurkassa ja Nita sohvalla turvassa, kun leikin pennun kanssa eivätkä vaikuttaneet mustasukkaisilta.Toki kun junnuilla oli vauhti päällä, Nemolla oli pinnan palaminen paljon herkemmässä kuin Ninjan kanssa yksin.

 Maanantai-iltana käytiin Nemon ja Nitan kanssa pikaisesti myös kisaavien agitreeneissä, koska keskiviikkona oli iltakisat Jyväskylässä. Kaitsu ei ollut paikalla ja porukkaa oli muutenkin vain vähän, eikä me oltu koko aikaa. Tehtiin aika yksinkertaisia juttuja matalilla rimoilla, kun oli kuuma keli - ei kauhean hyvin mennyt. Molemmat koirat haisteli maata, mutta saatiinpa sentään ihan hyvät kepit läpi. Kisoista ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa, kyllä meillä hauskaa oli mutta kuumuus laski varsinkin Nitan virettä paljon ja olin yksinkertaisesti huono ohjaaja :DD Teen toki erikseen postauksen niistäkin.

Tiistaiaamuna Halti herätti mut tosi ihanasti hyppäämällä sänkyä vasten <3 Se on niin suloinen, etten kestä! Annettiin sille matolääke, pentu painoi tasan neljä kiloa ja meni hienosti itse vaa'alle istumaan namin kanssa :>> Samana iltapäivänä Viivi kävi katsomassa pentua ja otti näitä ihania kuvia. Kuinka totta sen sanat olikaan: "Oikeesti, niin monta vuotta tästä puhuttiin ja nyt se vihdoin on siinä!" <3 Niinpä. Kyllä mä jo pikkuhiljaa alan uskoa, että se tosiaan on minun eikä vain hoidossa. Tuntuu jo enemmän Haltilta kuin pennulta :3

Itse en meillä ollessa juuri ehtinytkään kuvia ottaa, oli vain niin paljon mukavampaa olla pennun kanssa läsnä leikeissä ja ulkoillessa kuin kameran takana. Ja olin ihan älyttömän väsynyt - tuli sellainen pienen lapsen äiti -olo, koska hommana oli tosiaan siivota se 180 neliön omakotitalo kokonaan ja tietysti pentu vei aikaa. Ja jostain syystä illat venyi aina pitkiksi, ja kun Halti joka aamu herää ennen seitsemää, olin aika kuollut :D Nyt on onneksi saanut jo univelkoja poiskin täällä Joensuun päässä. 

Mukavasti meni siis ekat päivät, totuteltiin Haltin kanssa pantaan ja kuljetuskoppaan sekä opeteltiin nimeä ja luoksetuloa. Siinäpä meidän Jämsä-ajan tavoitteet olikin ja ihan ok:sti täyttyi. Panta on pennusta edelleen ällöttävä, mutta kuljetuskoppa oli ihan piece of cake. Siellä se söi puruluita mielissään eikä edes huomannut kun nostelin häkkiä ilmaan ekoja kertoja. Torstaina lähdettiin kohti Joensuuta junalla, tosin vain yhden koiran kanssa. Vanhempani olivat sitä mieltä, että kopan kanssa on helpompaa, että jätän Nitan kotiin. Ja ihan tottahan se oli, mutta on mulla silti sitä vähän ikävä jo <3 Toki mulla on edelleen ajatuksena ottaa se tänne, en ole Nemoa ja Nitaa hylkäämässä pennun takia.

Komm hier, eines kleines Lassiehund!

Kiitos otsikosta saksalaisvieraille, jotka ehtivät pennun illalla ja aamulla nähdä :-) Minulla on pikkuisesta lassiekoirasta tosi paljon kirjoitettavaa, mutta nyt aion kertoa ihan meidän ensimmäisistä yhteisistä päivistä. Myöhemmin tulen kyllä kirjoittamaan vähän pidemminkin pennun hankinnasta ja siitä, miksi valitsin juuri pitkäkarvaisen collien. Mutta lyhyesti (niille, jotka eivät muuta kautta vielä tiedä): se on uros, syntynyt 9.4. ja sen virallinen nimi on Irokon Riality Bites. Annoin sille nimeksi Halti, koska rakastan luontoa, siellä liikkumista sekä erityisesti Lappia. Niinpä ajattelin, että Halti voisi olla hyvä nimi ja se vei voiton, vaikka muitakin vaihtoehtoja oli.

Haltin kasvattaja asuu Jokioisissa, joten oli kätevää hakea pentu näin Jämsästä käsin, josta matkaa on kaksi tuntia suuntaansa. Neljän maissa iltapäivällä lähdettiin Joonan kanssa ajelemaan ja vastassa odotti hurja riiviölauma joka oli kasvanut tosi paljon siitä, kun käytiin niitä katsomassa pentujen ollessa viisiviikkoisia. Oli ihan uskomaton fiilis allekirjoittaa ensimmäistä kertaa elämässään sopimus koiran kaupasta - sanoinkin kasvattajalle lähtiessämme, etten varmasti ihan heti tajuakaan tätä todeksi, kun niin monta vuotta on saanut vain lykätä sitä asiaa mielestään, miettien että "se on sitten joskus, monen vuoden päästä." Ja nyt se vihdoin on siinä <3

Päästiin lähtemään kotimatkalle vähän ennen puolta yhdeksää, ja reissu venähti noin 20-30 minuuttia yli koska eksyttiin matkalla! xD Ei ollut navigaattoria ja kun normaalisti ajettaisiin Lempäälän kautta, päädyttiinkin takaisin ysitielle Sastamalan ja Nokian kautta, en tiedä käännyttiinkö liian aikaisin vai myöhään. Mutta ei se mitään, oli oikeastaan parempikin näin koska ajattelin, että puolessavälissä pysähdyttäisiin Lahdesjärven ABC:llä, mutta nyt päädyttiinkin Pirkkalaan ja se oli oikeasti paljon parempi paikka - Lahdesjärvellä menee tiet ihan vieressä, mutta Pirkkalan ABC:llä oli paljon rauhallista ruohoaluetta, jossa oli hyvä päästää pentu pihalle. 

Aluksi pentu vinkui mun sylissä, mutta isolle tielle päästyä se rauhoittui ja enimmäkseen nukkui. Just huoltoaseman pihalle kaarrettaessa se oksensi ja pissasi mun syliin, mutta oli viltti joten ei haitannut :) Kun laitettiin pentu nurmikolle, se istui ja katseli ylös silmät selällään "ooo wow missä mä oon", ja suostui juomaankin. Kotiin päästiin yhdentoista jälkeen illalla, oltiin se eka viikonloppu Joonan luona. En voinut viedä sitä meille heti ja meistä oli muutenkin parempi, että saisi rauhassa tutustua ensin meihin siellä ilman Nemoa ja Nitaa. Ei pikkupoikaa paljon jännittänyt, hienosti tuli pissat ulos ja meni rohkeasti katsomaan Joonan siskoa, joka tuli pihalle vastaan.  

Koska oli niin myöhä, ei annettu sen heti tavata Milkaa vaan kannettiin pentu suoraan Joonan huoneeseen, jossa nukuttiin lattialla levitetyssä sohvassa. Pentu söi reippaasti iltaruokansa ja sai sitten vielä pienen iltahepulin, leikki ihan onnessaan siinä sängyssä vaikka kello kävi puoltayötä :D Yön se nukkui meidän pääpuolessa, seinän ja sohvan välissä lattialla viltillä. Aluksi se vinkui vähän, mutta en tiedä oliko se ikävää vai sellaista "ota nyt se käsi pois" -yninää, koska pidin kättäni sen päällä. Pari kertaa se joi ja muuten yö meni hyvin, pentu heräs aamulla puoli kuudelta syömään mun hiuksia :D

Lauantai meni toisiimme tutustuessa ja pihaa ihmetellessä. Oli jotenkin hirveän vaikea sanoa sitä Haltiksi, koska se oli vielä siinä vaiheessa pennulle vain sana muiden joukossa, ja se oli tottunut reagoimaan pentu-sanaan. Mutta kyllä se pikkuhiljaa lähti tulemaan :D Tutustutettiin se myös Milkaan, Halti oli tosi reipas ja olisi halunnut leikkiä mutta Milka meni tuttuun tapaansa karkuun. Kyllä sitä kovasti kiinnosti ja häntä heilui, mutta ennen pitkää sitä alkoi aina ahdistaa joten annettiin sille mahdollisuus mennä toiseen huoneeseen turvaan.

Päivän aikana leikittiin, syötiin, nukuttiin päiväunia ja kierreltiin pihalla, isolla rantatontilla riitti paljon ihmeteltävää. Pentu kulki meidän mukana reippaasti ja iloisesti, uusia juttuja kuten maassa pystyssä törröttävää lapiota mentiin tutkimaan uteliaasti ja pissatusreissuilla ei jänskättänyt yhtään, vaikka tiellä meni ohi vaikka mitä - ensin mönkijä, sitten traktori ja jopa maitorekka! Halti ihastui narulelujen jälkeen vierivään vinkuleluun, joka oli sen mielestä tosi siisti juttu. Pentu on hirmu leikkisä ja ylipäätään älyttömän reipas, ei olisi uskonut että se oli vasta ekaa päivää poissa sisarustensa luota. Mutta se olikin ihan odotettavissa, Halti oli pentueensa rohkein :)

Toinen yö meni myös hyvin, tällä kertaa se nukkui jopa tunnin pidempään aamulla :D Aika pian aamupäivällä lähdettiinkin sitten meille. Vanhempani olivat lähteneet aamulla matkalle ja jättäneet koirat nukkumaan, joten minun oli aika lähteä koiravahdiksi (ja siivoamaan taloa), Joonan lähtiessä jo samana päivänä kotiin Joensuuhun kesätöiden vuoksi.
Tässä vaiheessa tajusin, että postaus on jo tällaisenaan ihan järkyttävän pitkä, joten taitaa olla paras kirjoittaa loput ekasta viikosta seuraavalla kerralla :D Ei tätä varmaan kukaan jaksa lukea, mutta en kyllä viitsi alkaa kirjoittaa uudestaankaan jotain tiivistettyä versiota. Eikä huolta, en aio jatkossa kirjoittaa ihan näin yksityiskohtaisesti jokaisesta Haltin päivästä :D Jos nyt nää ekat kuitenkin ois sellanen sallittu poikkeus!

The Dream of a Lifetime

<3. En mä oikein tiedä, mitä tästä näin ensimmäiseksi kirjoittaisin. Jospa vaan laitan tähän biisejä, joiden sanat ja/tai fiilis kuvaa tätä kevättä ja omaa tunnetilaa.


-- But I know exactly where I'm going
Getting closer and closer every day

And I'm almost there, I'm almost there
People down here think I'm crazy, but I don't care
Trials and tribulations, I’ve had my share
There ain't nothing gonna stop me now ‘cause I'm almost there
--
Fairytales can come true
You gotta make 'em happen, it all depends on you
So I work real hard each and every day
Now things for sure are going my way
Just doing what I do
Look out boys, I'm coming through
 --
There's been trials and tribulations
You know I've had my share
But I've climbed the mountain, I've crossed the river
And I'm almost there, I'm almost there
I'm almost there!

Ihan uskomatonta, että mun suurin ja pitkäaikaisin unelmani on vihdoin toteutunut. 12 pitkää vuotta siihen meni, mutta hyvää todellakin kannatti odottaa.


‘Cause I’m on top of the world
I’m on top of the world
I’ve been waiting to smile,
Been holding it in for a while,
Take you with me if I can
Been dreaming of this since a child
I’m on top of the world

I could've gave up then but
Then again I couldn’t have ’cause
I’ve traveled all this way for something
--
And I know it’s hard when you’re falling down
And it’s a long way up when you hit the ground
Get up now, get up, get up now.

‘Cause I’m on top of the world
I’m on top of the world
Waiting on this for a while now
--
I’ve been waiting to smile
Been holding it in for a while
Take you with me if I can
Been dreaming of this since a child
I’m on top of the world

9.4.2014 syntyi maailmaan haave, jota tiesin jo vuosia sitten rakastavani aivan valtavasti, kauan ennen kuin oli tietoakaan kasvattajasta tai yhdistelmästä.


--
It'll be totally strange
But wow am I so ready for this change!
--
Which is totally bizarre
Nothing like the life I've led so far
--
Don't let them in, don't let them see
Be the good girl you always have to be
Conceal, don't feel, put on a show
Make one wrong move and everyone will know

But it's only for today
It's agony to wait

For the first time in forever [more like ever] I'm getting what I'm dreaming on

'Cause for the first time in [for]ever
For the first time in [for]ever
Nothing's in my way!

Mun pitkän odotuksen loppu oli paljon vaikeampi kuin ne vuodet ennen sitä - olin niin innoissani, kierroksilla ja jännittynyt, mutta toisaalta täytyi pitää pokka (joka mulla on ehkä maailman surkein), koska kerroin pennusta etukäteen vain muutamille. En esim. mun vanhemmille. :D

Kaikesta jännityksestä ja parista muuttujasta huolimatta loppu hyvin, kaikki hyvin. Perjantaina 30.5.2014 haettiin Joonan kanssa kotiin maailman suloisin koiranpentu. Ja paperissa lukee mun nimi. En oo tainnut vieläkään oikein tajuta todeksi, että mun suurin haaveeni, jota odotin yli puolet elämästäni, on vihdoin totta. Mutta kai mä pikkuhiljaa alan kohta uskoa. Mulla on oma collie. <3

Kiitoa kirkkain silmin kaatosateesta huolimatta

Nyt (tai oikeastaan jo viikko sitten) on eläintieteen kenttäkurssi onnellisesti takana, ihan mahtava viikko olikin! Ohjelmassa oli kaksi linturetkeä, nisäkäsretki Liperin takametsiin sekä myyränpyydystyspäivä ja ötököidenpyydystyspäivä. Sain oppia taas ihan valtavasti uusia asioita - en esim. tiennyt ennen, että hirven jäljistä ja ulosteista voi päätellä sen sukupuolen ja iän - ja pitää pikkulintuja kädessä lintujen rengastusasemalla! Hihii ne oli söpöjä :)) Oli muuten ihan outoa olla kotona kahdestaan ilman Nitaa.

Turdus iliacus

Sunnuntaina tultiin Jämsään kesälomalle. Kauaa en ehtinyt koirakultien seurasta nauttia :( koska lähdin maanantai-iltapäivänä vahtimaan siskon lapsia Vantaalle. Keskiviikko meni leipoessa ja pikkujuhannusta viettäessä, ja torstaina koittikin kauan odotettu, meidän agilityporukan itse järkkäämä mölliagility!
Päivä alkoi meillä klo 12, kun pidettiin Evien kanssa uusille kesän alkeiskurssilaisille hallittavuustesti. Sää oli ihan kamala, vettä satoi kaatamalla ja tuuli kylmästi. Evie katseli ja leikitti tulevia alkeisryhmäläisiä ja Nita toimi häiriökoirana. Touhuiltiin pienen välimatkan päässä tokoa ja jotain temppuja ja hyvin meni, vaikka kyllä Nipsu vähän ihmetteli, miksi täällä kylmässä ja sateessa pitää pelleillä :D Mua huvitti suuresti, kun ensin oltiin tehty vähän tokoliikkeitä ja jossain vaiheessa pistin Nitan kiipeämään pk-esteitä. Se oli ihan onnessaan, silmät alkoi loistaa silleen "oi jes, täähän on asiaa!" :DD Testi meni kaikilla hyvin ja sen jälkeen siirryttiin agilitypäätyyn.

Kisaavien rata, tai ainakin suunnilleen sinne päin!

Viivi otti hienoja kuvia kisoissa, käykää tsekkaamassa ne muutkin täältä!

Möllit jäivät harmittavasti kovin pieniksi, oman seuran väen lisäksi paikalla oli tasan yksi ulkopaikkakuntalainen. Sää tietysti karsi osallistujia, mutta sillehän me ei mitään voida. Ja hauskaa meillä oli! Itse toimin kisoissa kuuluttajana sekä otin alussa ilmoittautumiset vastaan. Sekä mölli- että kisaavien radat olivat sään vuoksi aika helppoja ja ne tehtiin kahdesti, paremman tuloksen jäädessä voimaan. Nita teki molemmilla kierroksilla hienot nollat, Nemo ekalla kympin kun en kerennyt kääntää A:lta aidalle tarpeeksi nopeasti, joten tuli kielto. Tokalla kierroksella Nemo teki mun mielestä puhtaan radan, mutta tuloksissa luki vitonen joten voi olla että jotain tuli, en tiiä mitä. :D
Näillä tuloksilla Nita voitti kisaavien radan ja Nemo tuli toiseksi! Hihii, on ne ihania höppänöitä <3 Viimeisenä kisoissa oli vielä spurttisuora, jossa oli vain aitoja ja putkia ja ainoastaan aika ratkaisi, virheistä tuli lisäsekunteja. Hienosti meni sekin senioritiimiltä, vaikka ajat jäivätkin luonnollisesti paljon nuorempien koirien taakse.

Säästä huolimatta oli tosi kivaa! Aamulla kaatosadetta katsellessa ajattelin ääneen, että on tää koiraharrastus välillä ihan hullujen hommaa (johon Joona sanoi että sittenhän meitä on kaksi..), mutta on se vaan niin kivaa ettei osaa olla ilmankaan! Viisi tuntia meni siellä kentällä kaatosateessa, mutta ei se kyllä tuntunut siltä. Saatiinpa hyvää kokemusta kisojen järkkäämisestä vaikkei osallistujia paljon ollutkaan, tästä on hyvä jatkaa sitten seuraavien möllien suunnittelua :D

ei paljon keliolosuhteet haittaa tätä tyttöä, kun agility on kyseessä!

Höppänät ja pakollinen yhteispalkintoposeeraus <3

Eikä muuten voi kuin ihailla, kuinka reippaita Nemo ja Nita olivat. Ennen möllejä pelkäsin ensiksi, että tulee liian kuuma päivä eivätkä koirat jaksaisi liikkua, sitten pelkäsin että ne jäätyisivät siinä sateessa ja tuulessa. Vaan ei! Kumpikin lähti joka ikisellä kerralla autosta kentälle innoissaan ja hännät heiluen. Kumpikin teki jokaisen kolme rataa huolellisesti ja innolla, jokaisessa lähdössä silmät tapittivat kirkkaina ja iloisina mua, vasten piiskaavasta kaatosateesta huolimatta. Mun kullat <3 Ei ole NN-tiimi sokerista, eikä myöskään meidän agiporukka! Kiitos ja hyvä me!