Pentukesän alkua

Enkö ookkin söpö?

 Reilu viikko (tai oikeammin vajaa kaksi viikkoa) ollaan nyt asusteltu pennun kanssa oikeassa kodissamme Joensuussa. Halusin tosiaan olla kesän täällä, jotta Halti oppii heti kerrostalon ääniin eikä totuttele niihin vasta syksyllä muutaman kuukauden ikäisenä niin, että takana olisi kesä omakotitalossa oppimassa Nemon pahoja tapoja.. :D
Vähän kyllä hirvitti, tuleeko liian rankka eka viikko kun ensin oltiin viikonloppu Joonalla, sitten muutama päivä meillä ja vasta vajaan viikon päästä luovutuksesta tultiin oikeaan kotiin, mutta eipä tuo ole pentua näyttänyt haitanneen. Se ottaa uudet paikat jotenkin tosi nopeasti omakseen, ja oppiipahan ainakin alusta lähtien liikkuvaan elämään - ei me koko tuon elämää kuitenkaan Joensuussa asuta ja oppii myös sen, että vaikka paikka vaihtuu, minä olen se pysyvä.
Lähdettiin matkaan siis junalla torstaina 5.6., siinä aamupäivällä tosin käytiin lyhyesti mökillämme viemässä sisko ja Ninja sinne. Halti sai totutella kuljetuskopassa matkustamiseen ja automatka sujuikin hienosti! Ei ihmetyttänyt yhtään häkissä olo :) Eno tykkäs pennusta kovasti ja paluumatkakin meni hyvin, vähän se vinkui mutta hiljeni kun komensin.

Halti ja Ninja leikkii mökillä

Valmiina lähtöön..

 Pian olikin sitten aika hypätä junaan. Matka jännitti omistajaa paljon enemmän kuin itse ensikertalaista, hienosti meni! Halti nukkui rauhallisesti häkissä ja vaihtoaika oli sopivan pituinen, että käytiin pissalla. Sitten menikin vähän huonommin, koska jälkimmäinen juna oli jossain vaiheessa yli kaksi tuntia myöhässä! :o Olin tosi huolissani Haltista, koska hellettä oli lähemmäs +30 astetta ja paksu musta turkki oli varmasti kuuma. Onneksi saatiin konnarilta vettä (omaakin toki oli mukana) ja kastelin sillä Haltin turkkia. Se nukkuikin loppumatkan pääasiassa lattialla viileässä.
Ja täytyy sanoa, että olin tosi ylpeä, kun Varkaudessa käytiin ulkona, koska siellä tuli melkein tunnin odotteluaika (normaalisti siinä vain pysähdytään): oli pakko laittaa pennulle hihna ekaa kertaa kaulaan koska ulkoilupaikka ei ollut tarpeeksi turvallinen vapaana ulkoiluun. Eikä se ollut lainkaan kummallinen juttu! :) Loppujen lopuksi juna tuli perille vain reilun tunnin myöhässä, ja jes me selvittiin! Bussimatka asemalta kotiin sujui myös hyvin, ja Halti sai sekä junassa että bussissa ihasteluita rauhallisesta käytöksestään.

Rennosti vaan!

"Älä ressaa, ei tässä ollu mitään ihmeellistä!"

 Kotona sitten ihmeteltiin uutta paikkaa ja no, mitäs tässä. Ollaan opeteltu elämistä :D Mm. kaulapantaan ja hihnaan totuttelua, luoksetulon vahvistusta, katsekontaktia, ei-sanaa, maahanmenoa, perusasentoa, lelun tuomista, yksinoloa, harjausta ja kynsien leikkuuta. Ollaan nähty koirakavereita, kuten Vekki-aussia, luokkakaverini Marikin Riepu-rescueta, alakerran naapurin muutaman viikon vanhempaa Peppi-kultsunpentua ja tavattiinpa kerran ihan sattumalta colliepoika, joka on vain viikon Haltia nuorempi! Ollaan käyty monta kertaa keskustassa bussilla, ihmetelty patsaita, puistoja, toria ja kaverin kotitalon hissiä, tutustuttu Marikin pupuun, käyty metsässä, pellolla, järven ja joen rannalla sekä sillalla ja sen alla.
Lisäksi minä olen lukenut tenttiin koska anoin tosiaan kesäkuulle opintotuet; mm. siitä johtuu tämä monen päivän latinki kerralla. Viimeinen kirjatentti oli tänään ja meni se nyt ainakin paremmin kuin se eka, 6. päivä ollut (koska en pennun ja talon siivouksen takia mitenkään ehtinyt lukea sitä kirjaa :D). Toivottavasti vain olisivat nyt kumpikin menneet edes läpi.. Mutta ihanaa, että nyt saa vihdoin keskittyä vain omiin kesäsuunnitelmiin!

Halti ei ihan uimaan innostunut, mutta kahlaili kyllä. Se tykkää vedestä kovasti ja on tassupesullakin innoissaan!

Heti kotiintuloa seuraavana päivänä, siis perjantaina, lähdettiin collietreeneihin. Täällä Joensuussa on siis tosi ihana, aktiivinen porukka collieihmisiä joka treenaa tottista, hakua ja mitä ikinä keksitäänkään! Kävin ekan kerran jo syyskuussa katsomassa treenejä ja nyt oli ihanaa päästä vihdoin omankin koiran kanssa mukaan. Tällä kertaa tosin ei ollut kyseessä varsinaiset treenit, vaan kokous ilman koiria jossa suunniteltiin vähän tulevan kesän ja syksyn tapahtumia.
Haltin jouduin ottamaan mukaan siksi, koska Joona oli iltavuorossa. Pentu oli oikein pätevä! Reippaasti käveli uusilla poluilla ennen kokousta -ei jännittänyt pyörät eikä pyörätuolit-, hallilla kävi pusuttelemassa kaikki ihmiset ja katseli uteliaana, kun toinen ryhmä kantoi agilityesteitä sisään. Ja sitten se nukahtikin hallin lattialle :> Siirryttiin sitten pihalle jossain vaiheessa ja siellä Halti touhusi lelun ja hihnan kanssa onnellisena, lähtipä itse vähän tutkimusretkellekin kauemmas :D Eräs nahkanomistaja sanoi että se on "ihanan tasapainoinen pentu", ja niinhän se on! Niin reipas, avoin ja rohkea <3

"Rakas lapseni!" -Äiti, ei tarvi..

"Piip!"

Raisa on niin kaunis <3

 Treenien jälkeen käväistiin vielä nopeasti Sarin, jonka kyydissä olin päässyt, kotona. Sari omistaa siis kolme collieta, joista yksi on Haltin äiti Raisa ja toinen, Benny, myös Irokon kasvatti. Haltin isä ja Bennyn emä ovat keskenään puolisisaruksia, eli Halti ja Benny ovat jotain puoli/neljäsosaserkuksia xD Bondia Halti ei varsinaisesti tavannutkaan. Kun menin sisälle Halti sylissäni, Raisa tuntui heti tunnistavan pentunsa. Vietiin ne aidatulle takapihalle leikkimään ja voi että sitä riemua! Joka oli tosin vähän yksipuolista :D Raisa oli hurjan iloissaan Haltin näkemisestä, se hyppi, nuoli ja hoiti sitä ja yritti leikkiä. Halti ei innostunut aivan yhtä ylitsevuotavan paljon, koska Raisa on aika raju leikeissään - pentu näki parhaaksi vain alistua: "joo, hoida nyt sitten..". Vietiin sitten Raisa pois kun oli Bennyn vuoro tulla. Sen kanssa Halti innostui leikkimään itsekin, pojat kaivoi yhdessä kuoppaa ja niilläkin näytti olevan hauskaa :D Oli aivan ihana ilta!

"Äiti, sä sekaat mun harjan!"

Käytiin tosiaan kolmena peräkkäisenä päivänä keskustassa - keskiviikkona vain pikaisesti, kun hypättiin Melkun kyytiin ja suunnattiin koirien kanssa rannalle, mutta siinäkin ehti jo vähän kaupungin menoa ihmetellä. Torstaina tavattiin Marikin puolivuotias Riepu-pentu, Halti suhtautui siihen iloisesti muttei kuitenkaan innostunut leikkimään enää sen jälkeen, kun Riepu oli teilannut Haltin vähän rajusti.. :D Istuskeltiin sitten joenrannan puistossa ohikulkijoita ihmetellen ja käveltiin siitä Marikin luo katsomaan pupua. Se olikin jännä juttu! Halti oli kiltisti, mutta ihmetteli miksei toinen leikkinyt :D Hienosti se myös osasi rauhoittua nukkumaan kylässä. Tämän jälkeen haettiin juna-asemalta eräs tuttu, joka tuli pääsykokeiden vuoksi meille yöksi. 

Kerran Halti kyllä hyppäsi Vekin perässä niin syvälle, etteivät jalat yltäneet pohjaan :D

Happy puppy

Perjantaina lähdettiin vielä pitämään tälle kaverilleni seuraa keskustaan ennen junan lähtöä, kierreltiin ympäriinsä ja tavattiin tosiaan 8-viikkoinen collienpentu Usko. Pennut olivat riemuissaan toisistaan ja leikkivät iloisesti keskenään, luultavasti tapaamme jatkossakin! :-) Tehokkaasti tuo keskustassa pyöriminen kyllä pennun väsyttää, Halti itse asiassa nukkui pitkät päikkärit sylissäni torin Marttakahvilassa. :3 <3 Ja nyt minun täytyy kai vain totutella siihen, kuinka ihastuneita ihmiset ovat suloisesta pennustani. "Oi, ihana!" "Voi että sulla on ihana koira, saako sitä silittää!" "Voi mikä pieni, minkä ikäinen se on? Mitä rotua?" "Voi että kun se on ihana ja rohkea, meidän naapurin koiranpentu on tosi arka mutta tämähän kiipeää syliin!" "Jaha, sinä pikkuinenko olet lähtenyt kaupunkiin tutustumaan!" "Onko tuo sheltin pentu?" "Voi pikkuista, tämä on varmaan jotain 5 kuukautta? -9 viikkoa, siis 2 kuukautta..." :D