Kesäkuinen kisailta

Viime viikon keskiviikkona lähdettiin siis ekoihin iltakisoihimme Jyväskylään ja otettiin Evie ja Soolo samaan kyytiin. Ei tuntunut yhtään siltä, että olis menossa kisoihin kun alla oli ihan tavallinen päivä :D Ohjelmassa oli Nemolle kaikki kolme rataa ja Nitalle kaksi agilityrataa; koska sillä on jo hyppäriltä nolla, en halunnut "turhaan" tuhlata rahoja siihen, ja kelin puolesta oli muutenkin parempi, että mentiin vain kaksi rataa, oli nimittäin tosi kuumaa ja hiostavaa.
Tuomarina kisoissa oli Marjo Heino ja nyt oli haastavat radat! (niin kuin kai kakkosluokassa kuuluukin :D) Nemo starttas ekana ja Nita toiseksi viimeisenä.


Nemolta oli odotettavissakin vähän virtaa ja aika sähläämistähän se rata oli :''D Kaarrokset valui tosi pitkiksi, mutta spanieli piti hauskaa! Tulos oli kaikesta tuosta sohlauksesta huolimatta vain 5, puomin ylösmenokontaktilta. Ihme :D


Nitan kanssa muistin varmistaa puomin kontaktit ja hienosti ottikin ne! Tulos hienosti nolla, mutta kuumuus verotti vauhtia sen verran, että yliaikaa tuli 4,49 s. Tällä sijoituttiin -taas kerran :D- kolmanneksi :)


Toka rata oli VAIKEA. Homma kaatui molempien koirien kanssa heti ekan putken jälkeiseen aitaan, kun ei me vaan olla harjoiteltu tuollaista ohjauskuviota, että otetaan koira "syliin" ja lähetetään hyppyyn. Nemon lähtö oli tosi huono, olin vasta virittelemässä koiraa kaukalon ulkopuolella kun tuomari vislasi! :o Sitten tuli hirveä kiire lähteä ja jotain spanieli sitten yskiskeli siinä. Hylyn jälkeen Nemon kanssa oma ohjaamiseni kaatui taas, niin kuin niin usein oman mokan jälkeen, mutta ihan kunnialla päästiin maaliin.


Katselin sitten ennen Nitan rataa Nemon videolta, mitä tein väärin ja mietin jopa, että vaihtaisinko ohjaussuunnitelmaa mutta en sitten vaihtanut. Ois ehkä kannattanut, sillä vaikka yritin Nitan kanssa tsempata, niin eiiii :-D Liikuin ihan liian aikaisin, jolloin Nipsu tietysti hienosti hyppäsi luo. Oon kuitenkin iloinen, että jatkoin radan loppuun siten kuin olin suunnitellutkin ja kivastihan se meni :) Hyvä rata!


Hyppärille mentiin siis vain Nemon kanssa ja nyt saatiin tosi hyvä lähtö! Oltiin vähän liiankin etuajassa, kun tuomari ja ratahenkilöt säätivät esteitä monta minuuttia kun me jo odoteltiin ekan aidan takana, mutta se oli vain hyvä. Istutin Nemoa siinä, kehuin ja juttelin "rauhassa" ja oma mielikin oli lähtiessä levollinen. Spanieli oli purkanut suurimmat energiansa ja rata oli tosi hyvä! Kepeiltä tuli virhe, muistaakseni tultiin liian kovalla vauhdilla jolloin Nemppu lipsahti väärään väliin. Mutta ei se mitään, muuten toimi kaikki! Jopa tuo lopun koukero suoran putken jälkeen, olin oikeasti tosi iloinen että se tosiaan kääntyi vaikka laajaksi menikin :D

Nää kuvat pääsiäisen treeneistä (koska kuvia ei voi koskaan olla liikaa ja kaikki otetut on pakko julkaista?)

 Ilta oli omasta mokailusta ja hiostavasta ilmasta huolimatta mukava! Etukäteen mua vähän pelotti, että alkaisinko alitajuisesti ottaa paineita taas - "mitä jos Nita saa nollan ja nousee kolmosiin omg", mutta onneksi en! Virheet ei haitanneet koska meidän tavoitteet on saavutettu ja lähdettiin pitämään hauskaa. Oli hyvä fiilis - lähdin sillä mielellä, että nää voi olla meidän viimeiset kisat yhdessä joten tehdään myös sen mukaan. Mitään päätöstä en sen suhteen ole vielä tehnyt, voi olla että vielä kisataan tai sitten ei.  Kesällä on niin huonosti kisoja ja syksyn kuvioista ei vielä tiedetä. Halusin kuitenkin näissä käydä, kun pääsin.

(c) Mira Äikiä

Kisojen jälkeen illalla Evie ja Soolo kävivät pikaisesti meillä katsomassa Haltia. Olin miettinyt vähän ottavani sen mukaankin, mutta koska en ollut ehtinyt vielä totuttaa sitä hihnaan puhumattakaan yksin häkissä odottelusta, päätin jättää pennun siskon ja Ninjan hoiviin kotiin. Ja kivempi oli Nemon ja Nitankin takia saada keskittyä vain niihin, kun agikisat on se meidän juttu. Halti leikki Evien kanssa hienosti ja tykkäsi kovasti Soolosta, ehkä sillä heräsi jotain mielikuvia kasvattajalta kun suhtautui siihen ihan eri lailla kuin Nemoon ja Nitaan :D

Vielä myöhemmin illalla vanhempani palasivat matkaltaan kotiin. Pidin siis tän pennunhankinnan niiltä salassa siihen asti kunnes haettiin se, koska jos olisin kertonut etukäteen, en olisi jaksanut kuunnella sitä "et voi, ei sulla ole varaa, onks toi nyt opiskelijana järkevää" jne -jargonia. Pienestä jännityksestäni huolimatta kaikki sujui kuitenkin odotetusti: Halti hurmasi äidin ja isän ja kyllä ne siitä tykkäsi :> Kuka nyt ei noin söpöstä olennosta tykkäisi?