Tästä kesä voi alkaa

Jospa mä osaisin nyt loput meidän ensimmäisistä yhteisestä päivistä vaikka tiivistää yhteen postaukseen :D Eli tosiaan sunnuntaina 1.6. lähdettiin Joonan kotoa meille, kun vanhempani olivat matkalla ja mulla oli sen ajan hommana Nemon hoito ja talon siivous. Mentiin meille aamupäivällä ja annettiin Haltin ensin tutustua pihan hajuihin ja isojen koirien pennun hajuun. Kun Nemo ja Nita olivat käyneet pihalla, tutustutettiin ne Joonan kanssa pentuun yksi kerrallaan. Nitan vuoro oli ensin ja Haltia vähän jännitti molemmat, koska olivat tietysti isoja ja niin innokkaita, Nemo kun varsinkin piti aika kovaa innostusulinaa, mutta äkkiä pentu reipastui ja meni katsomaan senioreita.

Postauksen kuvat (c) Viivi Saarikko

Nemo ja Nita suhtautuivat Haltiin ystävällisesti, ihan kuin odotinkin. Joona joutui sitten lähtemään aika pian ja aamupäivän isot koirat olivat enimmäkseen ulkona, kun Halti tutustui taloon. Päivä meni ihan mukavasti, vaikka olikin kamalan huono omatunto kun pystyin käyttämään koirat vain kerran tosi pikaisella lenkillä, kun Halti nukkui - kun ei noin pientä voi jättää yksin. Illalla Halti tuli mun kanssa suihkuun, se työnsi päänsä ensin hanan alle mutta annoin sille sitten pesuvadin, josta se joi ja lotrasi vettä onnessaan :D Yön seniorit nukkuivat olohuoneessa - Nemo ei olisi halunnutkaan tulla mun huoneeseen pennun takia - ja Halti sänkyni vieressä lattialla, rauhallisesti meni yö.

 Aamuyöstä siskoni tuli kotiin ulkomailta, ja käytiin aamulla herättämässä se koirien kanssa. Halti ilahtui suuresti, kun löysi uuden ihmisen jota pääsi pusuttelemaan ja pureksimaan. Oon niin kiitollinen että sisko tuli ja pystyi olemaan Haltin kanssa, kun lenkitin vanhempia koiria tai siivosin - imurointi ja lattianpesu oli paljon helpompaa ilman jaloissa pyörivää pentua. Kävin siinä maanantaina ostamassa Haltille matolääkkeen, nameja ja puruluita ja jäin Mustissa ja Mirrissä myyjän kanssa suustani kiinni ihan liian pitkäksi aikaa.. Kuinka paljon koirille voikaan olla tavaraa myynnissä! Onneksi Haltille ei kauheasti tarvitse uusia juttuja hommailla, kiitos Nemon ja Nitan jotka on voittaneet mätsäreistä ja möllikisoista vaikka mitä leluja, ruokakuppeja jne.

Illalla sisko haki Ninjan hoidosta ja niistä tuli Haltin kanssa ihan bestikset! Joka ilta niillä oli villi meno päällä, kun ovat suunnilleen saman kokoisia ja Ninja leikki pennun kanssa tosi nätisti. Kyllä Halti yritti Nemoa ja Nitaakin saada leikkimään, mutta eivät ne tietenkään innostuneet; kiltisti kyllä makoilivat samassa huoneessa, Nemo jossain nurkassa ja Nita sohvalla turvassa, kun leikin pennun kanssa eivätkä vaikuttaneet mustasukkaisilta.Toki kun junnuilla oli vauhti päällä, Nemolla oli pinnan palaminen paljon herkemmässä kuin Ninjan kanssa yksin.

 Maanantai-iltana käytiin Nemon ja Nitan kanssa pikaisesti myös kisaavien agitreeneissä, koska keskiviikkona oli iltakisat Jyväskylässä. Kaitsu ei ollut paikalla ja porukkaa oli muutenkin vain vähän, eikä me oltu koko aikaa. Tehtiin aika yksinkertaisia juttuja matalilla rimoilla, kun oli kuuma keli - ei kauhean hyvin mennyt. Molemmat koirat haisteli maata, mutta saatiinpa sentään ihan hyvät kepit läpi. Kisoista ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa, kyllä meillä hauskaa oli mutta kuumuus laski varsinkin Nitan virettä paljon ja olin yksinkertaisesti huono ohjaaja :DD Teen toki erikseen postauksen niistäkin.

Tiistaiaamuna Halti herätti mut tosi ihanasti hyppäämällä sänkyä vasten <3 Se on niin suloinen, etten kestä! Annettiin sille matolääke, pentu painoi tasan neljä kiloa ja meni hienosti itse vaa'alle istumaan namin kanssa :>> Samana iltapäivänä Viivi kävi katsomassa pentua ja otti näitä ihania kuvia. Kuinka totta sen sanat olikaan: "Oikeesti, niin monta vuotta tästä puhuttiin ja nyt se vihdoin on siinä!" <3 Niinpä. Kyllä mä jo pikkuhiljaa alan uskoa, että se tosiaan on minun eikä vain hoidossa. Tuntuu jo enemmän Haltilta kuin pennulta :3

Itse en meillä ollessa juuri ehtinytkään kuvia ottaa, oli vain niin paljon mukavampaa olla pennun kanssa läsnä leikeissä ja ulkoillessa kuin kameran takana. Ja olin ihan älyttömän väsynyt - tuli sellainen pienen lapsen äiti -olo, koska hommana oli tosiaan siivota se 180 neliön omakotitalo kokonaan ja tietysti pentu vei aikaa. Ja jostain syystä illat venyi aina pitkiksi, ja kun Halti joka aamu herää ennen seitsemää, olin aika kuollut :D Nyt on onneksi saanut jo univelkoja poiskin täällä Joensuun päässä. 

Mukavasti meni siis ekat päivät, totuteltiin Haltin kanssa pantaan ja kuljetuskoppaan sekä opeteltiin nimeä ja luoksetuloa. Siinäpä meidän Jämsä-ajan tavoitteet olikin ja ihan ok:sti täyttyi. Panta on pennusta edelleen ällöttävä, mutta kuljetuskoppa oli ihan piece of cake. Siellä se söi puruluita mielissään eikä edes huomannut kun nostelin häkkiä ilmaan ekoja kertoja. Torstaina lähdettiin kohti Joensuuta junalla, tosin vain yhden koiran kanssa. Vanhempani olivat sitä mieltä, että kopan kanssa on helpompaa, että jätän Nitan kotiin. Ja ihan tottahan se oli, mutta on mulla silti sitä vähän ikävä jo <3 Toki mulla on edelleen ajatuksena ottaa se tänne, en ole Nemoa ja Nitaa hylkäämässä pennun takia.