Out there somewhere daylight finds you if you keep believing

Nyt tulee paljon kuvafloodausta! Innostuin nimittäin mökillä viikonloppuna. Mutta on tässä tekstiäkin. :D

 

<3

 

Nitaa naurattaa

 Meillä on ollut ihan kiva viikko. Viime torstaina harjoiteltiin agitreeneissä mm. välistävetoja, aan ja sen alla olevan putken erottelua ja juostiin radoilla pitkiäkin välimatkoja. Ja treenit meni huippuhyvin! Nitalla oli hienosti vauhtia ja Nemo teki tosi upeasti, jaksoi vaan vaikka yhtä välistävetoa jankattiin ties kuinka kauan, kun en vaan tajunnut, miten mun piti kääntyä, jotta se kohta olisi järkevämpi. Kiitti Marjalle avusta! Aan alastulokontaktit loikittiin yli pari kertaa (by molemmat), mutta homma korjaantui heti kun näytin kädellä tarkemmin alaspäin ja himmasin. Eikä putki-aa erottelussakaan ollut kummallakaan mitään ongelmaa, tosi vähällä näytöllä team NN tietää kumpaan mennään. Oonkin onnellinen että mun koirat menee ennemmin aalle kun putkeen :-D Ja Melkku totesi ihanasti Nemosta että ”ihanaa kun entisestä perseilijästä on tullut ryhmän mallioppilas” :D:D Niinpä niin, olin kyllä tyytyväinen! Vaikka osaahan se edelleen perseillä jos tahtoo...

Sunnuntaina treenailtiin myös jatkoryhmän harkoissa, siellä oma ohjaus oli kyllä jotenkin ihan hukassa enkä millään tajunnut että putken jälkeiseen persjättöön ehtiäkseen pitää juosta paljon lujempaa! No, hauskaa meillä oli silti :D Nemon väärän puolen kepit muuten toimi aikas kivasti kun tehtiin kuudella kepillä. Ja mun pitäis kuulemma pikkuhiljaa alkaa jättää käsiapua Nemolta pois, mutta en vaan osaa. Miks teen niistä kepeistä kamalan ongelman :d Tänään harjoiteltiin kotipihalla pikkusen puolikkailla kepeillä, spanieli meni ihan kivasti mutta sisääntulo pitää kyllä varmistella edelleen. Oon miettinyt ilmoittavani sen syksyn aikana kisoihin 8)

Perjantaina lähdettiin mökille ja tultiin vasta sunnuntaina pois. Oli tosi kiva viikonloppu, käytiin äidin ja koirien kanssa perjantai-iltana juoksemassa ennen saunaa ja Nemo kahlaili järvestä nameja joita sille heittelin. Se suhtautuu nykyään veteen paljon positiivisemmin :D Lauantaina lähdin Nemon kanssa melomaan ekaa kertaa tänä kesänä, Nita taas pääsi äidin kanssa soutelemaan. Kanoottireissu meni ihan hyvin, Nemo nyt tietysti piti ääntä kun oli niin innoissaan ja höselsi sen verran, ettei oltu päästy kovinkaan kauas omasta rannasta kun spanieli oli jo järvessä :)) Sehän seisoo kanootissa etujalat kokkaa vasten ja kun kanootti vähän heilahti, lensi koiralta ensin eturuumis laidan yli ja perässä loputkin. Nemo meinas ensin lähteä uimaan rantaan, mutta huusin sitä ja käänsin kanootin, jolloin sain sen uimaan vierelle ja nostin siitä takaisin kyytiin. Onneks sillä on pelastusliivit, muuten en sais sitä millään ylös vedestä. Melontareissun jälkeen tultiin takaisin ennen äitiä ja Nitaa ja oltiin kumpikin väsyneitä, niin torkuttiin vaan pihalla. Isoäiti, eno ja enon kihlattu tuli myös mökille ja koirat saikin sitten kaikkia herkkuja taas.. :D Sunnuntaina laiskoteltiin vaan ja illalla mentiin sinne jatkoryhmän agitreeneihin.

Nita bongasi laiturilta silkkiuikkupoikueen ja Nemohan siitä riemastui.. Se lähti rantakalliolle ensin haukkumaan turhautuneena ja tuli sitten takaisin laiturille mököttämään.

Maanantaina joskus viiden maissa olin syömässä kun ovikello soi. Naapurin lapset kertoi, että Nemo oli juossut vähän aikaa sitten tietä alas, ja lähdin sitten kauhealla kiireellä etsimään. Aika pian koira löytyikin, se tuli mäessä vastaan ja kiltisti luo kun kutsuin. Voinkin sitten lähteä hyvällä omalla tunnolla Nitan kanssa lenkille, kun welshiherra lenkitti itse itsensä, kiitos Juulialle seurasta! :) Vaan seuraavana aamunapa Nemo uusi temppunsa heti kun ensimmäistä kertaa päästin koirat ulos. En löytänyt paikkaa, josta se olis voinut mennä –tai ainakaan aidanriu’uissa ei näkynyt karvoja– , ja juuri kun oltiin Nitan kanssa lähdössä etsimään, naapurin täti tuli tuomaan Nemoa ja kertoi että heidän terrierillään on juoksu. No, seuraavan kerran koirien ollessa pihalla iltapäivällä olin mukana vahtimassa. Nemo kyttäsi mua tosi omituisesti ja aavistelin, että se voisi yrittää temppuaan taas. Komensin sitä tulemaan mukanani sisälle, mutta herra luikki pihan perälle ja erittäin röyhkeästi mun silmien alla livahti aidanriukujen välistä karkuun. Ei auttanut kiellot ja kiroilut ja niin sain taas vähän ylimääräistä kävelyä. Naapurin täti sai Nemon sitten taas kiinni ja iskä pääsi paikkaushommiin. Mitähän kaikkea tuo koira vielä keksiikään, ihmettelen kyllä tuota sen röyhkeyttä.. No, onneks ne juoksutkaan ei ikuisesti kestä.

Captain Nemo says: to the open sea! (or lake..)

hymypoikani mun :)