Hyvän kisan salaisuus on oikea mielentila

Ekan kouluviikon jälkeen tultiin vielä tammikuun toisena viikonloppuna kotiin käymään. Jätin nyt auton ainakin joksikin aikaa toistaiseksi pois, ja koska joululomalle olin kuskannut tavallista enemmän tavaraa -ja lahjatkin piti jotenkin saada viedyksi-, oli kätevää hakea loput siinä vaiheessa pois. Kätevää jo senkin takia, että tuolle viikonlopulle osui vuoden ekat agilitykisat Lempäälässä >:D

Olin ilmoittanut pelkän Nemon, Nita pitää ansaittua taukoa eikä olisi vaihtoehto muutenkaan kisata molempien kanssa, kun ne nyt ovat eri luokissa. Nemolla oli myös ihan hyvä tauko takana, kun joulukuun kisat jäivät väliin, ja oli muutenkin kivaa viettää spaanielin kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun kisojen jälkeen ei nähdä pitkään aikaan. Saatiin seuraksi jälleen hovikuvaaja Katsu sekä Nalli, kiitos videoista taas! :> Lauantaina oli tarjolla kolme rataa, joista kaksi ensimmäistä Esa Muotkan ja hyppyrata Minna Räsäsen. Oon ollut näillä ennenkin ja muistelin, että molemmat olivat mukavia ja silloiset radat myös kivoja. Kisapaikalla tosin paljastui, ettei Muotka varsinaisesti ollut kuin ylituomarina, koska radat oli tehnyt harjoitustuomari Tomas Berglund. Eikä se Räsäsenkään hyppäri niin helppo tällä kertaa ollutkaan :D

Keskityin jälleen oikein kovasti oikeaan mielentilaan, koska pelkäsin taas jännittäväni alitajuisesti nousunollan mahdollisuutta. Sain kuitenkin asenteen kohdilleen, mistä olen tosi ylpeä! :) Lähdin pitämään hauskaa maailman parhaan spanielin kanssa ja keskittyä ohjaukseen tosissani, nolla tulisi jos tulisi ja vaikkei koskaan tulisikaan, ihan yhtä rakas Nemo olisi silti. Ylipäätään tahdoin nauttia kisaamisesta Nemon kanssa; tajusin, etten ole käynyt sen kanssa kuin kolmissa kisoissa yksinään, joten onko ihmekään että nyt oli taas paljon helpompaa keskittyä vain yhteen koiraan. Monesti Nemon kanssa oon liikkeellä niin, että se nyt sählää kuitenkin kun en kerkee ohjaamaan noin nopeaa koiraa Nitan hitauteen tottuneena, vaikka kuinka väittäisin itselleni keskittyväni. Nyt koin tekeväni niin oikeasti ja meillä olikin tosi hauska päivä! :)

Berglundin A-agilityata vaikutti mukavalta, jotenkin aika hyppärimäinen ja joitain ansakohtia oli, mutta kiva. En onneksi pahemmin jännittänyt tällä kertaa, rataantutustumisessa oli jotenkin hauskaa, kun mua jännitti tosi vähän, mutta samalla lailla kuin alkuaikoina kisatessa :D Ei alitajuisesti tuloksen puolesta, vaan vähän samanlaista kuin silloin kuin aloitettiin kisaaminen. Kamala kisajännitys ei ole kivaa enkä kaipaa sitä yhtään takaisin, mutta nyt se oli jollain oudolla tavalla hauskaa :D


Rimat oli 55:ssä ja vaikka jätin Nemon tarpeeksi kauas, se asetteli askeleensa jotenkin väärin ja onnistui hyppäämään suoraan esteeseen. Yleensä kun Nemon kanssa tulee virhe, mun ohjaus lässähtää ja luovutan, mutta nyt ajattelin heti ihan tietoisesti kun näin aidan kaatuvan, että ohjaa silti kunnolla loppuun asti, tulee hyvä treeni! Ja ihan hyvin se meni, mutta kun Nemolla oli niin paljon virtaa, niin olihan se aika kaahotusta. Mutta ei mitenkään erikoista, koska Nempulla nyt yleensäkin menee aina eka rata suurimpien energioiden purkamiseen. Tulos siis 15 ja sij. 11. Heti maaliin tultuamme yksi kisatyöntekijä tuli muuten kysymään, kuinka vanha Nemo on ja vastattuani että yhdeksän, totesi että "joo, mullakin on kahdeksan- ja puolivuotias welshi ja se on ihan samanlainen, juoksee niin lujaa ettei voi kuin todeta että jaa, se meni jo". :D Kuulostaapa tutulta.


B-rata oli melkein samanlainen kuin A, vain pieniä muutoksia tuli. Nyt keskityin ohjaukseen vielä paremmin ja se näkyi! Katsu kehui että rata meni tosi hyvin, ja niinhän se meni! Kepeillä oikein katsoin, näkiköhän tuomari virhettä ja näkihän se, joten pieni herpaantuminen tuli siinä lopussa, enkä juossut tarpeeksi lujaa loppusuoraa. Tuloslistalla luki kuitenkin kymppi (sij. 8), minkä luulin ensin johtuvan siitä, että Nemon pieni pysähtyminen ennen maalia olis laskettu kielloksi. Videolta sitten selvisi, ettei ottanut puomin kontaktia. Puomi menikin muutenkin aika oudosti kun Nemo himmaili ylösmenolla; varmaan luuli keinuksi, oon siinä panostanut paljon rauhalliseen suoritukseen kun Nemolla on tapana kaahottaa keinulle täysiä ja tehdä lentokeinu, jos sitä ei rauhoita.

Onneksi siis tuli se keppivirhe, muuten ois harmittanut jos olisin luullut sitä nollaksi ja saanut vasta myöhemmin tietää, että olikin vitonen.. :D En oikein tiedä mikä siinä alasmenolla tuli, luultavasti mulla oli jo niin kiire eteenpäin etten varmistanut kunnolla. Kepeillä en ohjannut niin kuin normaalisti, varmistelin liikaa olemalla kumarassa. Olis vaan pitänyt, jälleen kerran, luottaa koiraan ja pysyä pystyssä eli ohjata kuten yleensä ohjaan :D Joka tapauksessa B-rata oli ehdottomasti päivän paras, noistä pienistä mokista huolimatta keskityin ohjaukseen ja Nemo oli hienosti kuulolla, joten oon tosi tyytyväinen :)

Päivän päätteeksi pyörähdettiin vielä hyppärillä, ja kaikki radan laidoilla kauhistelivat etukäteen, kuinka vaikea se oli! Mustakin se vaikutti tosi vaikealta, ihan ihmeellistä pyöritystä ja varsinkin tuo lopun kiertojuttu vaikutti vaikealta ainakin makseille. Mineillä ja medeillä siinä ei tullutkaan liiemmin virheitä, vaan muut kohdat olivat vaikeampia. Ei se sitten rataantutustumisessa enää niin kamalalta tuntunut, mutta tiesin että haastavaa tulisi Nemon isoilla kaarroksilla.


Sain yllättävän hyvin pelastettua tuon tokan hypyn, mutta neljännellä olin aivan liian lähellä estettä (peruuttaminen radalla ei oo ikinä fiksu idea), joten rima tuli alas. Kepit meni hyvin, nyt ohjasin paljon enemmän siten kuin treeneissäkin mutta muurille Nemo hyppäsi liian kaukaa, joten kolisi sen takia. Vikaa kieputusta pelkäsin jo etukäteen, eikä Nemo uskonut että pitäisi tulla välistä :D Hyvä hylky kuitenkin! Näin jälkiviisaasti ajatellen olisi ehkä kannattanut tehdä valssi ja blokata se edellinen este, mutta silloin ois pitänyt takaaleikata loppusuoralla enkä tiedä olisiko Nemo irronnut siitä enää. Myös se kuun alussa opeteltu vastakäännös olisi ollut ihan hyvä ehkä tuohon, mutta enhän mä muistanut koko asiaa ennen rataantutustumista.

Vaikka menestystä ei tullutkaan, olin tosi tyytyväinen päivään! Sain mielentilani oikeaksi, en pahemmin jännittänyt ja keskityin ohjaukseen parhaani mukaan. Meillä oli hauskaa ja oli mukavaa keskittyä vain spanieliin, joka olikin koko päivän oikein reipas kisailija :) Radoilta tuli tosi hyvää treeniä ja oon niin iloinen, ettei mua harmittanut jälkeenpäin yhtään, vaikka vika nolla oli taas lähellä. Ehkäpä se serti on ollutkin enemmän tavoitteena Nitalla, kun syksyllä stressasin sitä alitajuisesti niin paljon. Se tulee Nemollekin jos tulee, mutta tärkeintä on pitää hauskaa ja olla kiitollinen, että vielä saan kisata maailman parhaan spanielin kanssa <3