tiistai 6. tammikuuta 2015

Tuli kylmän teitä, armas kuitenkin

Pakolliset meidän koirat -piparit
Palattiin eilen takaisin itärajalle lomien päätteeksi, mutta onneksi joulu päättyy virallisesti vasta tänään joten voin vielä muistella sitä. Ennen joulua meillä piti aika kiirettä, ja vähän pelkäsinkin mitä joulusta tulisi. Vielä aatonaattona tuntui, ettei joulumielestä ollut tietoakaan mikä on aika huolestuttavaa, ottaen huomioon, kuinka jouluihminen olen :D Mutta löytyi se sitten kuitenkin.
<3
Olin varautunut taas mustaan jouluun, mutta ilokseni ihanaa lunta satoikin vaikka kuinka ja pakkasti riitti! Ihanaa <3 Aattoaamuna käytiin äidin ja Haltin kanssa metsässä lenkillä, oli niin kaunista taas. Iltapäivä meni melko perinteiseen tapaan, joskin tänä vuonna ei käyty mökillä joulusaunassa kun mökkiläisten tulo estyi sairauden vuoksi. Minä ja Appu mentiin kuitenkin koirien kanssa viemään haudalle lyhtyihin kynttilät. Olin kaivanut niitä esiin lumen alta jo viikonloppuna, kun hain äidin ja isän kanssa joulukuusen. Lyhdyt oli jäätyneet kiinni toisiinsa ja niitä oli aika vaikea saada erilleen. Vaan ihmekös tuo - tietenkin ne olivat jäätyneet kiinni.
Tuli kurja olo, kun ajatteli ja muisteli koiria, mutta muuttui se aattoilta iloksi sittenkin. Oli vaan outoa saada lahjat Joulupukilta, mä oon jo niin tottunut aikuisten jouluun :D Halti ja Ninja ottivat punanutun ystävällisesti vastaan, edes Ninja ei vahtinut yhtään! Se päinvastoin oli kaikkein ahkerimmin odottamassa lahjoja pukilta, joka nimen kohdalla vipatti häntä heiluen katsomaan, olisiko sille jotain ja tunki kuonoaan säkkiin :D Halti oli ihana, kun sen lahja jaettiin, pentu meni hakemaan sen suuhunsa kuin olisi aina tehnyt niin ja osasi heti avatakin sen! <3 Joskin moitetta pitää antaa siitä, että Halti meni varastamaan Ninjan lahjan toisen suusta, kun Ninja vihdoin sai omansa paketistaan.. Onneksi ei syntynyt isompaa riitaa ja Ninja sai lahjansa takaisin :D (Molempien paketeista paljastui possunsaparoita.)
Mä en vieläkään saanut mitään!
Onko se minulle?
Halti avaa lahjaansa
Joulupäivä ja tapaninpäivä menivät mukavasti, rentouduttiin ja kyläiltiin sekä meillä kävi vieraita. Ihanaa, kun se rento fiiliskin sitten löytyi lopulta, nyt on sellainen olo että olen saanut rauhoituttua. Tapaninpäivänä tuli muuten kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä, kun meille kotiutui pikkuinen pisamanaama <3 Joka alle viikon meillä oltuaan kaatoi joulukuusen kumoon.. Voihan Nemo! :')
Minä 11 vuotta, pentu ja sen sisko
Lähdössä joulupäivälliselle anoppilaan :)
Näytän kuulemma nenetsiltä :D Kengät on lämpimät! (ei oikeaa turkista)
Joululomalla ollaan lisäksi nähty paljon koirakavereita sekä käyty ihan hirveän monta kertaa treenaamassa agilityä! Meinasin, että kirjoitan joka treeneistä tiivistelmän mutta en todellakaan aio tehdä sitä, koska en jaksa itsekään lukea niitä kaikkia :DD Itse asiassa en mahduta edes tähän postaukseen niitä kaikkia. Lyhyesti sanottuna, ollaan tehty vaihtelevia juttuja sekä aika pitkiäkin radanpätkiä jo! Toki tietenkin osiin pilkottuna, palkkasin välillä. Pidempiä estevälejä mitä pentuagissa tehtiin.
Joulukuun parit ekat treenit oli 11. ja 18. päivä, jolloin käytiin moikkaamassa taas Evien jatkoryhmää. Viimeisellä kerralla pidettiin leikkimieliset "kisat", jossa otettiin aikaa. Halti ei ollut ikinä tehnyt noin pitkää rataa, mutta eipä tää yksittäinen kerta kauheasti näkynyt haittaavan :D Vaikka se kyllä tietenkin ihmetteli, kun palkkaa ei kuulunut pitkään aikaan.
Väsyttää?
Tehtiin kaksi kertaa, joista parempi tulos jäi voimaan. Haltilla meni eka kierros paremmin, ja siltä Evie kuvasi videon :D Kiitos kovasti! Tuo onkin mielenkiintoista katsottavaa. Ohjaan ihan kuin Nemoa ja Nitaa. Huomaatteko, jopa taputan Haltille käsiä vaikkei sille ole edes opetettu mitä se tarkoittaa :D (="huomio, tänne päin, reippaasti"). En oo ihan niin pahasti kumarassa mitä pelkäsin, ongelma joka oli Nemon ja Nitan kanssa tosi usein (en tiedä miksi). Mutta kyllä nolottaa, kuinka pitkälle saattelen sitä putkiin ja varmistelen! Etenkin kun koko pentuagilitykurssin ajan painotettiin koiran itsenäistä suoritusta ja ennen kaikkea sitä irtoamista. Oivoi voi :D
Mutta, musta on ihan tosi hyvä että sain nyt tällaisesta pidemmästä pätkästä videota. Tiedänpä kiinnittää siihen ohjaamiseen huomiota - koska Haltin kanssa haluan kehittää sitä omaa ohjaamista vielä paremmaksi mitä se nyt on -, ja muistaa antaa koiran irrota. Ja ihan hyvinhän tuo meni, ottaen huomioon ettei pentu tosiaan ole tehnyt noin pitkää pätkää ikinä! Taaimmaisella hypyllä vedätin liikaa tai jotain, Halti ei meinannut hypätä millään ja kuuleekin kuinka se komentaa "neuvo!" :DD Tulos siis 5, aika vähän päälle 30 sekuntia. Toka rata meni huonommin, taas sama ongelma samalla hypyllä ja nyt Halti ei mennyt viimeiseen putkeen koska saattelin sitä liikaa.. Siitä ei ole videota koska akku loppui. Hauskaa hömppäilyä :D Luulen muuten, että Haltista tulee vielä nopea!
^tämä pätkä treenien lopusta, jolloin Halti oli jo aika väsynyt. + todella myöhässä oleva käskytys & palkkaus :''D

Loppuun vielä vähän lomajuttuihin takaisin. Viettelimme uutta vuotta kotona loistavassa seurassa, sillä aatonaattona ystäväni Jose tuli meille Darwinin kanssa kylään! Pojat olivat ihanan innoissaan saadessaan nähdä toisensa pitkästä aikaa, ja kyllä Ninjakin tykkäsi nahkalapsen kanssa leikkiä. Käytiin tuolloin tiistaina taas kerran agihallilla, niin vieraamme pääsivät tutustumaan lajiin ensimmäistä kertaa. Appukin lähti ensimmäistä kertaa katsomaan, kuinka Ninja agiliitää ja suostuihan se itsekin kokeilemaan ohjaamaan sitä :D Ninja tosin oli siitä vähän ihmeissään, se pyrki vain mun perään.
Isot pojat <3
Ninjaaaaa!
Itse uudenvuodenaatto meni hyvin, käytettiin koirat hyvissä ajoin iltapäivällä lenkillä, tällä kertaa Himoksella. Tosin jo silloin valoisaan aikaan joku urpo pamautti raketin melko lähellä meitä, mutta eipä koirat onneksi välittäneet :-) Ilta meni kotona pelaillessa, syödessä ja juodessa hyvin sekä tinaa valaen. Koirien osalta se meni nukkuen ja hammastellen, kukaan ei tainnut edes tajuta raketteja! Varmuuden vuoksi pidettiin verhot kiinni ja radio päällä, liian varovainen ei voi olla. Tänä vuonna ei meidän lähettyvillä hirveästi raketteja onneksi ammuttukaan. Hienosti siis selvittiin, ei pelottanut meidän pentuja yhtään! :)
Uudenvuodenpäivänä käytiin sitten pitkällä lenkillä jonka ohessa koirat pääsivät rellestämään Jaatilanrinteellä. Lisää kuvia sieltä löytyy täältä. Kiitos kavereille mukavasta vierailusta! :)
:--D

4 kommenttia: