keskiviikko 27. marraskuuta 2013

The treenipostaus

Onpas hassua kirjoittaa pitkästä aikaa ihan tavallisista treeneistä :DD Mutta me käytiin viime viikon tiistaina treenaamassa pitkästä aikaa tokoa Melkun, Eetun & Vekin kanssa! Mun ennakko-odotukset oli todella huonot, ollaan treenattu nyt niin vähän ja collieporukan treeneissä silloin joskus lokakuussa meni niin huonosti, että lähdin vaan sillä asenteella, että katsotaan nyt mitä tästä tulee.. Sää oli ihan kamala, satoi kaatamalla ja tuuli, mutta se unohtui äkkiä kun otin Nitan autosta ulos.

 Olin oikeasti aika hämmentynyt, minun Nitani jonka tokoura haudattiin jo kauan sitten, osoittikin ihan loistavaa asennetta! Tehtiin seuraamista (namilla toki), ja se oli Nitalta tosi aktiivista seuraamista. Jäävät oli oikein nätit, jopa maahanmeno vaikka yleensä se on Nitalla hidas ja olis voinut kuvitella että märkä maa ällöttää. Nitan lempparit eli vauhtiliikkeet luoksari ja hyppy oli kanssa tosi pätevät kuten aina. Voi ihanaa Nipsua, se sai jossain vaiheessa hepulinkin ja juoksenteli vaan onnessaan ympäri kenttää :D


Nemon kanssa sain myös yllättyä todella positiivisesti. Tehtiin oikeastaan kaikki liikkeet jotka Nemo osaa paikallamakuuta lukuun ottamatta ja vaikka välillä meinasi kontakti katkeilla, seuraamiset oli tosi hienoja! Jäävät oli täpäkät ja tarkat kuin myös luoksetulo. Nemo kesti myös yllättävän hyvin häiriötä, oli hienosti kuulolla noudossa vaikka Eetu teki vieressä samaan aikaan. Vähän kyllä kapulan kanssa teki ylimääräisiä kunniakierroksia, mutta suotakoon se anteeksi kun palautus sivulle oli hyvä ja kapula on Nempulle se hauskin liike :D Tehtiin myös hyppyä, huomaa että on taas vähän unohtunut kun tarvii käsiapua edelleen. Muuten ihan kiva ja Nemo palkkasi itsensä tästä pätevyydestä kierimällä kaulansa mustaksi tummassa hiekassa, voi höppänää :> 

Kuten sanottu, en oo kurjien sadekelien vuoksi käynyt ulkona enempää kuin on pakko eli koirien kanssa lenkillä ja sitä kompensoidakseni oon parhaani mukaan aktivoinut niitä sisällä niin paljon kuin mahdollista. Nitan kanssa ollaan harjoiteltu "Tainnu" -temppua. Nitan bravuurihan on "Kuole", jossa se kellahtaa oikealle kyljelleen makaamaan liikkumatta. Nyt halusin lähteä opettamaan sille kellahdusta myös vasemmalle kyljelle, johon käskysanana Joonan ehdottama tainnu. Aluksi Nita ei meinannut millään tajuta sitä vaan tarjosi aina kuolemista, mutta pikkuhiljaa on alkanut tarjota myös toista kylkeä! Toistojen määrää en muista, mutta viime viikolla olisko ollut neljäs vai viides kerta kun temppua tehtiin, Nita alkoi jo hiffata paljon paremmin ja luulen, että se yhdistää jo käskysanankin vasemmalla kyljellä makaamiseen :) Tänään meni ensimmäisellä kerralla heti oikein, jee!
 Nemon kanssa ollaan harjoiteltu kierimistä, mutta minusta sillä on viime aikoina ollut vähän selkä jumissa, niin en ole ensimmäisten muutaman kerran jälkeen enää viitsinyt sitä tehdä. Hieroin itse asiassa molempia koiria sunnuntaina, toivottavasti auttoi. Sen sijaan tehtiin viime viikolla tokon avoimen luokan kaukokäskyjä, kun mietiskelin, mikä olisi hyvä temppu sisälläkin harjoiteltavaksi. Kaukojen opettelu me aloitettiin ekan kerran huhtikuussa ja sen jälkeen on ehkä kerran pari tehty niitä, mutta hienosti Nemikaali ne tajuaa! Istu-maahan -vaihdossa ei ole mitään ongelmia, mutta maahan-istu :ssa meinaa pompata takajaloillaan eteenpäin. Ajattelin tehdä sen "etupää liikkuu" -tekniikalla, ja parina viime treenikertana onkin jo tullut onnistumisia ja puhtaita suorituksia :)

En tiedä päästäänkö me pappakoiran kanssa enää ikinä tokokisoihin, mutta jos joku hallikoe hyvin sattuisi ja saisin treenattua enemmän paikkamakuuta häiriössä ja hypyn varmaksi, voisihan se olla ihan hauska käydä kokeilemassa. Epäilen tosin tuota paikkamakuuta suuresti, koska kun lauantaina tein sille pitkästä aikaa paikkiksen (yhdessä Nitan kanssa, sisällä kotona, palkkana iltaruoka johon sekoitettu teeren keittoliemi), se piippasi jo siinä. Oikeasti, sisällä!! Voihan perhana nyt taas. Lähinnä tämän takia ei oo nyt syksyllä/moneen viikkoon tuntunut siltä että jaksaisin Nemon kanssa tokoa vääntää, mutta toisaalta tuon lauantain jälkeen tuli sellainen olo, että haluan korjata sen paikkiksen luovuttamisen sijaan. Mitähän ihmettä? :D No, eilen sisällä touhutessa meni kyllä kivasti ja koiralla oli oikea mielentila, ei tullut ääniä. Mielentilahan siinä tärkeintä onkin, vähän luulen että Nemo innostuu liikaa kun tietää palkan olevan tulossa ja kehittelinkin siihen mielessäni vähän uudenlaisia harjoitteita. Saa nähdä kuinka paljon tästä nyt vielä innostun uudestaan, hämmentävää. :D
Mutta toisaalta, onko sillä mitään merkitystä vaikkei enää mentäisikään kokeilemaan kisoja? Jos vaan pidetään touhu helppona sekä häiriöherkälle spanielille että jännitysherkälle ohjaajalle ja puuhaillaan mielenvirkistykseksi. Huomasin niissä sateisissa tiistain treeneissä että sehän oli oikeastaan ihan kivaa kun koiratkin teki parastaan, ja onhan uusien liikkeiden opettelu ihan hauskaa touhuamista joka tapauksessa. Ehkä mustakin vielä joskus tulee tokoihminen uudestaan. Ehkä seuraavan koiran kanssa. 
ei tää kauheesti näytä siltä että siellä päässä jotain prosessia tapahtuis..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti