Huh huh, onpas tämä myöhässä. Harmittaa nii-ii-iiin paljon, etten ehtinyt julkaista tätä kun kaikki oli vielä hyvin. Piti tehdä se silloin lokakuun tokalla viikolla, mutta en mä ollut ehtinyt edes kirjoittaa tätä valmiiksi vielä siinä vaiheessa niin en sitten jaksanut silloinkaan, vaikka se ois ollut loogista kun haluun aina suht aikajärjestyksessä tänne kirjoitella. Tässä nyt kuitenkin tulee, tuntui se lukijoista oudolta tai ei. Aikamuodot saattaa heittää joissain kohdin, mun on vaan niin vaikea puhua koirista imperfektissä. Alkuperäinen otsikko oli Spanieli sairastaa.
Tässä nää loput peltojuoksuvideot syyskuun puolelta:
<3 mun rakkaat mustat.
Sitten vähän toisenlaisia peltotunnelmia: tiistaina 23.9. tänne susirajalle satoi ensilumi! :o :D <3 Olihan jo edellisenä iltana satanut räntää, mutta oli tää nyt silti aika extreme-elämys, lunta syyskuussa :DD Mutta ei siinä mitään, talvi-ihminen kun olen niin oli kiva päivä! Varsinkin kun se oli vapaapäivä, joten pystyin iltapäivän ottamaan rauhallisesti kun melkein jo kerkesin tulla kipeäksi..
Jotenkin niin absurdia, kun lunta tulee ja puissa on keltaiset lehdet :D
Nitan ilme :DD "Älä kuule yritä, se olen minä joka aloittaa leikin."
Aamupissatukselle oli ihan pakko ottaa kamera mukaan, olihan kyseessä Haltin ensi lumi! Pentu oli ihana - ulkoportailla se pysähtyi ja tuijotti silmät suurina eteensä. Mitä ihmettä tämä on? Aluksi Halti liikkui lumella varovasti, ihmetellen ja haistellen. Takapihalle päästyä päästin koirat irti, ja Nita sai hepulin :DD Halti lähti tietysti mukaan ja Nita koitti haastaa sitä leikkiin, voi että sitä oli ihana katsella <3
Aamulenkillä juoksentelut jatkuivat pellolla ja metsissä, Haltin mielestä lumi oli supersiisti juttu! Iltapäivästä Melissa ja Vekki tulivat käymään lenkillä, koirilla oli kivaa yhdessä leikkiessä. Kiva kun Nita sai vielä viimeisen kerran silloin leikkiä Vekin kanssa. Sillä lenkillä ei ollut kameraa valitettavasti mukana.
Rakastan muuten Haltin turkkia tällä hetkellä. Se ei ole yhtään liian pitkä, mutta todella paksu ja säänkestävä! Kaikki lumihiutaleet jäi karvan päälle ja sisälle tultua tarvitsi vain pyyhkäistä ne pois. Viiden minsan päästä koko koira oli täysin kuiva. Nitalla kestää paljon kauemmin kuivua.
<3
Yippeee!
Torstaina 25.9. hypättiin ensi kertaa yli puoleentoista kuukauteen junaan ja matkustettiin kotiin! Yksi mun vuosikurssilainen meni samalla junalla ja tuli asemalla juttelemaan. Se sanoi, että "sinä se vaan reissaat aina kahden koiran kanssa." Niin teen, vastasin. Kahden ihanan koiran kanssa, ja olin niistä niin ylpeä kun ne matkustavat niin fiksusti. Tällä matkalla muut lemmikkivaunun matkustajat olivat aika äänekkäitä, mutta minun vanharouva ja pikkupoika vain nukkuivat kiltisti ja hiljaa. Pieksämäen asemalla oli kiva odotella vaihtoa. Halti ei olis oikein jaksanut istua paikoillaan, mutta Nita istui mun vieressä penkillä siliteltävänä. Jaettiin eväät koirien kanssa. Päätepysäkin lähestyessä pyysin iskää ottamaan kameran mukaan, että saisin vihdoin reissukuvia koirien kanssa. On jo pitkään pitänyt ottaa sellasia, ja nyt mulla on uusi hieno rinkkakin. En tiedä, miksi se tuli mieleen juuri sillä junamatkalla. Onneks tuli.
Ei ne edes kovin hyvin onnistuneet, koirat ihan liian innoissaan iskän näkemisestä! Mutta mulle ne on aarteita.
Vietettiin pitkä, mukava viikonloppu yhdessä perheen kanssa. Kotiin tuli myös isosiskoni ja Ninja, sekä isoveljeni ja hänen tyttöystävänsä, viimeistä kertaa ennen lähtöään maailmanympärysmatkalle. Jos oot ikinä miettinyt, miltä tuntuu jättää taakseen kaikki ja vaan lähteä, voit lukea siitä täältä! :)
Käytiin Haltin kanssa paikallisessa Mustissa ja Mirrissä tsekkaamassa, olisko mitään kivaa alessa kun siellä oli uudistuneen myymälän avajaiset. Ei ostettu mitään, mutta osallistuttiin koirien mölkkykisaan :D Siinä oli kuusi mölkkypalikkaa jonossa ja koiran piti kaataa ne mahdollisimman nopeasti. Omistaja sai auttaa kaikin tavoin paitsi koskemalla palikoihin. Mä vain seuruutin Haltin siitä päältä, ja hienosti kaatui palikat kuuteen sekuntiin :D Tässä lokakuussa sitten selvisi, että Halti voitti kisan! Haettiin toissa viikolla palkintoherkkupussi :D Kaupassa oli muuten paikalla myös poni, jarrusukat jalassa se siellä söi heinää :D Haltia vähän jänskätti se kaveri, tai se ei oikein tiennyt miten suhtautua, mutta uskalsi rohkeasti haistella ja häntä heilui.
Lumessa voi myös esim. pomppia
Perjantai-iltana sain vihdoin auton käyttööni, pakkasin kaikki neljä koiraa kyytiin ja ajelin itsekseni agilitykentälle. Voi kuinka olinkaan odottanut sitä! Niin ikävä päästä taas radalle, edellisen kerran olin käynyt kentällä kesäkuussa... Mitään tarkkaa treenisuunnitelmaa en todellakaan ollut tehnyt, halusin vaan päästä hömpöttelemään pitkästä aikaa Nemon, Nitan ja Ninjan kanssa sekä ottamaan Haltille vähän putken ja hypyn alkeita. Yksin kun olin, en edes kauheasti esteitä olisi ulos saanutkaan. Kentällä oli onneksi puomikin ulkona, ja tein yksinkertaisen pikkuradan jossa oli muutama välistäveto.
Parasta. <3
Aluks menin ottamaan yhteiskuvaa koirista, ja siinä kävikin hauska insidentti. Ninja ja Nemo olivat kiinni, ja jätin lihapullarasian kentän laidalle penkille. Just kun oltiin päästy keskelle rataa, Halti tajusi että namit jäi tuonne ja livisti niiden luo. Se pudotti pakasterasian ja onnistui jotenkin saamaan sen auki! :DD Sitten juoksin paniikissa melkein Nemon ja Ninjan hihnoihin kompastuen pelastamaan mun koko treenipalkkavarastoa, joka oli kovaa vauhtia katoamassa superahneen collien suuhun. Päästyäni penkille aloin kaapia lihapullia turvaan, ja siinä vaiheessa tietysti muutkin koirat olivat apajilla. Ninjalle ja Haltille tuli kunnon riita lihapullista, Ninjahan on siis todella ahne ja vahtii ruokia hirveesti, esim. keittiössä koirien kerjätessä irvistelee muille, vaikkei mitään olis vielä tippunutkaan. No, se tietty rähähti Haltille, mutta Haltipa pisti vastaan ja rähis takaisin! Kunnon ärrärrärrär tappelu siinä penkin alla, jouduin ihan repimään junnut erilleen :DD Nauratti, vähän eri meno näiden ahneiden possujen kanssa! Nemo ja Nita sentään pystyy syömään sulassa sovussa samasta kupista esim. perunankuoria.. :D No, jäi niitä lihapullia onneks tarpeeksi palkaksi! :''D
Haltilla silmät kiinni, Nemolla perus urpoilme joka sillä on melkein aina valokuvissa. Tytöt oli oikeesti ilosempia :D Tuulee naamaan.
Mutta joo, niihin treeneihin. Otin Nitan tai Nemon ensiksi, en muista kumman. Alkuun lämmiteltiin ihan randomisti, Nita oli vähän hitaalla mutta reippaasti nosti vauhtia kun innostin ja tsemppasin. Se oli ihana, niiiin kivaa juosta Nipsun kanssa taas radalla. Oli kuulolla hienosti ja välistävedot toimi :-) Nemon kanssa pelkäsin vähän etukäteen, että lähtisi rälläämään ympäri kenttää koska edellisestä agikerrasta on ikuisuus. Mutta ei! Ehkä kerran tai pari meinas nenä painua maahan, mutta spanieli oli muuten ihan täysillä mukana :D Välistävetoja kyllä hinkattiin ihan liian monta kertaa, Nemppu vain kaarsi ja kaarsi laaaajalle.. Mutta ei se mitään, nauratti vaan ja oli niin kivaa! Ja vauhti oli kova, kuten punavalkoisella pallosalamalla aina.
Lisäksi harjoiteltiin keppejä. Nitan kanssa taas tietysti vain sitä vauhtia, haettiin sitä edeltäviltä esteiltä. Kuvasin kerrankin/pitkästä aikaa videota treeneistä, ja voi kun oon iloinen että kuvasinkin. Nita oli kyllä ihan super! Tuo menemene -kannustus selvästi toimii. Itse asiassa mietinkin, että sanoinko niin silloin kisoissa, kun harjoiteltiin hallissa ennen rataa? Itse kisaradalla en kuitenkaan, en ehkä varmaan ikinä oo kannustanut silleen, jostain syystä en vaan muista siinä tilanteessa. Urpo minä!
Niin hieno Nipsu! Mietin, että jos se on vielä loppuvuodesta terve ja jaksaa, voisin mennä joulukuussa Lempäälän kisoihin. Ne olisivat sitten varmasti viimeiset.
Mutta eihän sitä tiedä, oltaisiinko loppujen lopuksi edes päästy sinne. Jos ikä olisi alkanut nyt lähiviikkoina näkyä entistä enemmän, en välttämättä olisi ylipäätään ilmoittanut. Eikä se viimeinen kakkosluokan luva välttämättä olisi sieltäkään tullut. Nita saa olla mun kolmosluokkalainen ilman viimeistä nollaa, minä tiedän ja treenikaverit tietää että sillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet siihen ja tekihän se joka tapauksessa kolme ihanneajan alittavaa nollaa kakkosissakin. Mun rakas Nipsu, minun ensimmäinen agilitykoirani <3
Nemon kanssa tavoitteena oli kepeillä vähentää jälleen kerran sitä oman käden sörkkimistä. Ihan kivasti se onnistuikin, ja videoilta näkyy ettei se sitä mun kättä katso yhtään :D Kunhan vispaan sitä rannetta ihan itseni mielenrauhan vuoksi. Hieno Nemppu, oli hyvät ja nopeet kepit!
Ninja lähinnä palautteli mieleen esteiden suoritusta, kuten aina. Se irtosi yllättävän hyvin siihen nähden, että Nikkerström ei osaa käytännössä hakea yhtään esteitä :D Tää oli sille ehkä viides kerta agilityä ikinä. Ruspeli oli kyllä huvittava, kun otin sen autosta. Porukka treenasi suojelua kentän tottispäädyssä ja kun joku haukkui, Ninja haukahti hurjana takaisin :DD Älkää te käyttösakut siellä huudelko, mää treenaan nyt agilityy! Assistentti (= koska se on aina niin tärkeänä mukana kaikessa) on kyllä ihan paras, sillä on niin loistava asenne: jee nyt mä oon hommissa, siistii vähänkö oon hyvä! Appu sanoi, että sillä on tuossa A:llakin "huolestunut hikke" -ilme, kun se on niin tosissaan :D
Haltin kanssa tein putkea ja matalia hyppyjä, sekä matalaa rengasta. Ja mentiin muutaman kerran puomikin, ihan vain alustaan tottumisen vuoksi. Hienosti meni, se on kyllä reipas pentu! Vähän se puomi tosin jänskätti, mutta pian meni sekin reippaalla vauhdilla, toki luonnollisesti niin että pidin pannasta kiinni ja superkehut lopussa. Haluaisin agilityssä palkata lähinnä lelulla, mutta mun on hirveän vaikea vaan uskoa, että se oikeasti riittää sille koiralle :D Hypyt ja putki kyllä mentiinkin nyt vain lelulla, ja kyllähän se Haltille täysin riittävä palkka on. Mutta pitää vaan ite oppia siihen lelupalkkaukseen!
Hyvä video, saatte ihailla enimmäkseen pelkkää putkea.. Vaikeeta, kun ite pitää laittaa kamera kuvaamaan! :D Mutta reipas Haltipentu, siitä tulee kyllä nopea.
Kerkesin ottaa kaikille koirille kaksi kierrosta, koska sitten tuli jo pimeä. Olipa vaan ihan loistava ilta! Niin hyvä mieli, ja oon niin onnellinen että meidän vikat treenit koirien kanssa meni tosi hyvin. Ei tarvinnut komentaa Nemoa karkailusta, koirat teki virheettömästi ja oli niin hauskaa <3 Voi rakkaat. Nyt saa Nitakin mennä ainoastaan sellaisia ratoja, joilla voi vain juosta täysiä eikä siellä ole koskaan tyhmiä keppejä. Kerran mä tuun mukaan taas, ja sitten juostaan taas yhdessä radalla. Flowssa. Kun kaikki vaan sujuu ja koirat lentää.
Takakontti täynnä! :D voi kunpa se vain olisi saanut olla täynnä hieman pidempään.
Lauantaina 27.9. käytiin Haltin kanssa toisessa "mummolassa" eli Joonan kotona. Yritettiin ottaa siitä seisotuskuvaa mut ei oikein onnistunut :D En oikeastaan muistakaan, mitä silloin iltapäivällä tehtiin, mutta taidettiin olla vaan kotona perheen kesken. Sunnuntaina kuitenkin käytiin Apun ja koirien kanssa kuvailemassa ja juoksuttamassa koiria Himoksessa. Nyt sain Haltistakin hyviä kuvia, ja oli kiva reissu!
Anoppilan huudseilla. Se sopii maisemaan.
Ei ihan onnistu kun yks ei osaa vielä kunnolla seistä ja toinen änkee koko ajan palloa heitettäväks eikä kolmas osaa mennä oikeaan kohtaan kuvaamaan :D
Loput Himoskuvat myöhemmin, kun kerkeän käsitellä ja ladata ne johonkin.
Pakko muuten sanoa, että mua on nyt aika pitkään harmittanut, ettei Nemosta tuu otettua kuvia. Jotenkin se vain jää aina kotona käydessä, kun sitä ei voi esimerkiksi lenkillä pitää irti. Hirveän hankalaa aina laittaa koira poseeraamaan, ottaa hihna irti ja laittaa takaisin. Eikä se tässä loppuvaiheessa -jos näin voi sanoa- ollut kauhean kuvauksellinenkaan. Joka kerta kotona käydessä kyllä harjasin ja trimmasin/siistin sitä mutta silti se oli jotenkin nuhruisen karvatursakkeen näköinen, eikä enää iloinen kuvissa. Ehkäpä se sairastelu vaikutti silläkin tavalla.
Tosiaan, Nemolla on tänä syksynä ollut outoa oireilua, joka alkoi elokuun alussa kun lähdettiin pidemmäksi aikaa takaisin Joensuuhun. Jos syy oli siinä, on se aika hassua koska suurimmaksi osaksi kuitenkin olin Nitan kanssa siellä, ja kävin kotona suunnilleen kahden viikon välein. Nemo ei saanut nukuttua öisin. Normaalisti se nukkui eteisessä, jossa on koirien peti ja jossa ne tykkää viettää aikaa ja ovat siellä aina, kun ovat yksin esim. työpäivän ajan. Elokuussa Nemo alkoi kuitenkin haukkua ja vikistä öisin, ja kun äiti ja iskä antoi sen olla koko talossa, koira alkoi merkkailla. Kuten voi uskoa, jokapäiväinen pissojen siivoilu on todella rasittavaa joten yritettiin etsiä ratkaisua ongelmaan.
Nemo syyskesällä 2011, kun ei vielä vaikuttanut vanhalta eikä karvatursakkeelta.
Elokuun lopulla Nemo sitten kävi lääkärissä ja sillä diagnosoitiin pissatulehdus, johon sai antibiootit jotka auttoi hetkellisesti. Ongelma kuitenkin palasi, ja vanhempani alkoivat harkita kemiallista kastraatiota. Ennen sitä päätettiin kuitenkin kokeilla, auttaisiko Nita. Sen oli tarkoitus olla noin kuukausi kotona Nemon kaverina, josko Nitan seura saisi spanielin nukkumaan yönsä rauhassa. Niinpä Nita jäi silloin syyskuun viimeisenä viikonloppuna kotiin, omaan oikeaan kotiinsa. Ekat pari päivää koirat nukkuivat eteisessä rauhallisesti, mutta loppuviikosta Nemo alkoi taas äännellä ja isä varasi sille jo lääkäriajan maanantaille 6.10, tarkoituksena ensin ottaa kontrolli, olisiko tulehdus uusinut ja sitten mahdollisesti ottaa se kemiallinen kastraatio.
Nemo ei sitten lääkäriin ehtinyt, mutta eipä tarvitse enää kärsiä oireistakaan. Koirat oli tosi tosi iloisia päästessään taas kolmen kuukauden tauon jälkeen saman katon alle asumaan, omaan rakkaaseen kotiinsa jossa ne rakastivat olla yhdessä. Oon ihan äärettömän iloinen, että meidän viimeinen viikonloppu yhdessä oli niin mukava ja vietettiin todellakin laatuaikaa yhdessä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti