It's dark inside, it's where my demons hide

Lupasin viimeksi kertoa Haltin hampaista. Ihan kuin tämä syksy ei muutenkin olisi kauhea, surullinen ja äärettömän stressaava, hampaista tuli lokakuussa uusi murheenkryyni. En edes itse huomannut koko asiaa ennen kuin kaveri siitä huomautti - mulle ei vain kerta kaikkiaan tullut pieneen mieleenkään kiinnittää huomiota tuollaiseen asiaan. Olin vaan onnellinen, kun kaikki rautahampaat lähti ripeästi ja täysin ongelmitta. Tiesin nahkapuolelta pari tällaista tapausta, mutta muuten on mulle ihan uusi juttu. Alakulmurit siis pureutuu yläikeneen, kun niiden normaalisti pitäisi tulla ulos. Lähetin kasvattajalle kuvat hampaista ja sain neuvoksi ainakin kuukauden ajan vääntää hampaita eteen- ja ulospäin.

Parempi hammas viikon vääntelyn jälkeen

Aluksi en meinannut uskoa, että hampaiden vääntäminen oikeasti toimisi - hampaathan on luuston kovinta ainetta ja suoruus geeneissä, mutta on se vaan uskottava, koska hampaat on parantuneet hurjasti! :) Ei ne vielä normaalit ole, mutta onneksi tuo alaleuka vielä kehittyykin. Sen vahvistamiseksi sain myös ohjeeksi antaa paljon luita. Aloitin tavallisilla, sitten palvatuilla luilla, mutta raa-at on auttaneet parhaiten. Onneksi olen saanut niitä ihanalta Sarilta, meidän pakastelokero on täynnä isoja luita kuin paremmallakin barffaajalla! :D Parhaani teen eikä sen lisäksi auta kuin toivoa parasta. Harmittaa kyllä, etten huomannut sitä aiemmin, vaikka oon tolkuttanut itselleni että syy ei ole minussa vaan geeneissä, kun tuota ongelmaa jonkin verran Haltin suvussa esiintyy. Ja sillähän oli ollut kaikki pysyvät hampaat suussa vasta kaksi viikkoa siinä vaiheessa, kun asia huomattiin. Onni on osaava tukiverkko.

"Peace dude!"

Sitten vähän iloisempiin aiheisiin eli rakkauslajiini agilityyn! Nämä jutut on seisseet luonnoksissa vähän turhan pitkään ehkä :D
Kerroin pari postausta sitten että käytiin kotona lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Käytiin silloin Evien vetämissä jatkoryhmän agilitytreeneissä Kana-areenalla. Ninjakin oli mukana, koska se tuli meille sinä torstaina taas. Tämä agivastaava oli tyytyväinen näkemäänsä, hyvissä käsissä ovat meidän seuran tulevaisuuden lupaukset ;) Kiva oli päästä myös pitkästä aikaa ihan oikeasti agilityn ryhmätreeneihin, vaikka olikin kurjaa etten voinut Nitan ja Nemon kanssa.
Pienen hetken ajan silloin lokakuussa mietin, jatkaisinko agilityharrastusta myös Haltin kanssa. Haluaisinko, pystyisinkö. Toisiko se liikaa muistoja mieleen, olisiko se liian tuskaista. Agility oli mun ja NN-teamin juttu. Meidän kaikkien kolmen, ja varsinkin Nitan.
Loppujen lopuksi totesin, että haluan. Koiratkin varmasti haluaisi, että jatkan. Agility on niin hauskaa. 20.10. alkoi täällä Joensuussa haku uuden seuramme pentuagilitykurssille, ja laitoin hakemuksen menemään. Ja me päästiin!! :)

Käytiin silloin lokakuun lopulla mökilläkin.

Mutta Kaniksen treeneistä. Halti teki mm. vinokeppejä ja hoksasi homman idean tosi nopeasti! Se(kin) on kyllä kätevä tapa opettaa kepit. Halti eteni aika hyvin treenien aikana, mutta ei tietenkään tehty kovin vaikealla tasolla tai hinkattu monta kertaa. Lisäksi tehtiin putkea ja hyppyä, rima niin alhaalla kuin mahdollista. Tehtiin sellaista, että oli hyppy ja mutkaputki ja Evie palkkasi Haltia lelulla. Mun on vieläkin vaikea uskoa, että se lelu oikeasti riittää koiralle palkaksi kun Halti on eka koira jota palkkaan lelulla, mutta kyllähän se todellakin riittää :D Pentu leikki Evien kanssa tosi hyvin! Tehtiin siten, että itse pyrin olemaan mahdollisimman kaukana putkesta, jotta pentu itse hoksaisi mennä sinne, ei siis juurikaan kädellä näyttämistä vaan mahdollisimman pieni liike omalla vartalolla. Vitsi miten fiksua, ja menipäs hyvin! Halti oli niin hieno <3

Ninjan kanssa tehtiin yksittäisiä esteitä tai muutaman sarjoja, yritin pientä rataakin mutta ei se oikein onnistunut :D Ruspeli on niin kiinni mun kädessä eikä osaa irrota, joten aika kohellusta oli. Pyysin sitten apupalkkaajia namialustaksi, ja johan onnistui mm. pitkä kahden hypyn ja suoran putken suora! Kun Ninja irtosi kunnolla, tajusi että sehän on ihan törkeän nopea. Hieno Nikkerström, siitä saisi hyvän kisakoiran jos viikoittain treenaisi! Eikä kumpikaan metelöinyt häkissä odottaessa, vaikka toinen pääsi tekemään mun kanssa :>

Treenit meni yllättävän hyvin. Olin nimittäin ihan varma, että itken koko ajan mutta en sitten kuitenkaan. Kun mun piti olla siellä seniorien kanssa. On tuskaista ajatella, etten enää pääse vain juoksemaan täysiä ratoja, niin että kaikki sujuu eikä tarvitse kuin ohjata. Ja siihen flow-tilaan on niin pitkä matka. Mutta ehkä vielä joskus, pienen mustan kanssa. No, kyllä yhdessä vaiheessa meinasi itku tulla, kun näytin yhdelle ryhmäläisistä vertaistueksi Nemon agilityvideoita. (Mulla oli pikku-canon mukana siltä varalta, että Haltista olisi saanut videota, mutta ei tullut otettua.) Sen parivuotias cockeriuros toi niin mieleen oman spanielin. Häntä heiluu, hajut vie mutta aina on kivaa. Oli tosi mukavat treenit ja kiva nähdä Evietä pitkästä aikaa ja jutella.

Jee collielenkillä on kivaa! (c) Anni R.

Rakkauslapset leikkii kepillä <3

Mutta niin, me tosiaan päästiin Haltin kanssa Poksin pentuagilitykurssille! Se alkoi 10.11, joten takana on kolme kertaa. Yhteensä niitä on kuusi. Oon aiemmin ollut "pentuagilitya" vähän vastaan - mun mielestä nuoren koiran kanssa ei saa olla mikään kiire tällaisessa lajissa, joka on fyysisesti raskas. Ihan hyvin voi odottaa ainakin sinne vuoden ikään, koira oppii ne jutut aivan varmasti. Tiedän, koska Nemo aloitti agilityn 4,5 -vuotiaana ja oli käytännössä parissa vuodessa kisavalmis. Tälle kurssille hakiessa mietitytti siis vähän omatkin periaatteet. Sitten kuitenkin totesin, että tämä on todennäköisesti paras keino saada jalkaa oven väliin agilityharrastuksen jatkumiseksi Joensuussakin, ja Halti on kuitenkin jo 7 kuukautta vanha. Se ei mene rikki muutamasta hypystä kerran viikossa, eikä kurssilla varmaankaan kovin vaikeita juttuja treenattaisi.
Treeniaika on puolitoista tuntia, ja ryhmä on jaettu kahtia. Se 45 minuuttia on tosi lyhyt aika, ekalla kerralla tuntui että treenit tuskin ehtivät alkaa kun ne jo loppuivatkin! Tällä kurssilla opetetaan esteet sheippaamalla, eli naksutellaan kun pennut osoittaa kiinnostusta esteisiin ja lopulta niin että ne jo suorittavat niitä. Jännää, koska tää tapa on ihan erilainen kuin mihin oon tottunut, mutta mielenkiintoista! Ja ihanaa olla pitkästä aikaa alkeiskurssilla itse kurssilaisena :DD

Halti ja mad skillz

<3 Darwin ja Halti oli muuten bff heti ensitapaamisesta lähtien. Parempi ollakin, kuten omistajansa! :D

Ekalla kerralla otettiin aluksi perustottelevaisuutta, ihan perusasentoa, luoksepäästävyyttä ja kontaktia. Vastuuvetäjän lisäksi mukana oli kolme apuohjaajaa, ja kaikki vetivät eri pisteitä hallissa. Katsottiin, kuinka koirat leikkii ja agilitypisteissä oli putki ja muutama rimaton hyppy. Halti tajusi naksuttelun tosi nopeasti, se rallitti putken läpi aina uudestaan ja ihmetteli, kun lopuksi siitä ei enää tullutkaan palkkaa :D (Koska olisi pitänyt mennä hyppyjä siinä vaiheessa.) Aitoja Halti ei aluksi tajunnut, koska niissä ei ollut rimoja mutta kun laitettiin ne maahan, pentu hahmotti paremmin.
(Mä kyllä mieluummin pitäisin matalat rimat kuin rimat maassa, koska jos pentu astuu riman päälle, käy pahasti. Ekan kerran jälkeen ollaankin onneksi tehty bumpereilla tai matalilla rimoilla :))

Luminen Keski-Suomen viikonloppu silloin 8.-9.11.

Mitä, Milka vei sen??

Toinen kerta meni mun mielestä ihan huonosti. Takana oli 8-tuntinen päivä Norssilla jonka olin elänyt yhdellä nuudelipaketilla ja muilla vähäisillä eväillä, enkä heti kotiin tultuani jaksanut lähteä Haltin kanssa lenkille vaan käytiin myöhemmin ja mentiin siitä suoraan bussipysäkille. Ehkä sen takia pentukin tuntui jotenkin väsyneeltä, enkä itse osannut ohjata sitä yhtään. En muista mitä juttuja alun tokossa tehtiin, mutta agilityn osalta harjoiteltiin hyppy-putkisarjoja sekä hyppysuoraa. Irtoamista namialustalle ja lelulle, ja Halti kyllä irtosi, mutta oltiin tosiaan molemmat enemmän tai vähemmän kuutamolla.

Kolmas kerta oli tällä viikolla, kurssi on siis puolivälissä. Nyt olin paremmalla fiiliksellä liikkeellä ja päättänyt pitää hauskaa, ja treenit oli tosi kivat! Alkutokoissa tehtiin kontaktinpitoa rivissä sekä seurattiin vuorotellen pujotellen toisten läpi, ja Halti sai kehuja kuinka hienosti se piti katseen mussa eikä muissa <3 Se on niin ihana, miten se voi olla tuollainen? Miten sitä voi kiinnostaa enemmän minä kuin muut koirat? :D Tällä kertaa harjoiteltiin mutkaputkea ja irtonaista rengasta, pussia sekä radanpätkää jossa ei ollutkaan pelkkää suoraa, vaan pari hyppyä ja pieni suora putki rinnakkain "U:na". Lisäksi oli temppupiste, jossa oli mm. pöytä, muurin pystypalikat ja muovikartioita pujoteltavaksi. Se oli tosi hauska!

Halti oppi pussin nopeasti, muutaman toiston jälkeen meni jo ilman että apuope piti kangasta ylhäällä :) Mutkaputkessa ei ollut ongelmaa, koska sitä Halti on jo tehnyt, mutta rengas tuotti vähän päänvaivaa. Sheippauksen mukaisesti pennun olisi itse pitänyt tajuta mennä läpi, mutta kun ei onnistunut, helpotettiin vähän kutsumalla sitä vuorotellen apuohjaajan kanssa läpi. Sitten kokeiltiin uudestaan, eikä Halti vieläkään mennyt renkaasta. Juuri kun olin sanonut "pitäisköhän mun kuitenkin näyttää kädellä", pikkumusta sujahti renkaaseen! Jee! Apuohjaaja sanoikin että älä menetä uskoasi koiraasi :''D 2 hyppyä-putki -rata meni myös hyvin, Halti tarjosi aika hyvin hyppyjä mutta mulla oli vaikeuksia olla huitomatta kädellä :D Voi apua! Mutta oli tosi kivat treenit eikä nyt tullut yhtään kiireen tuntua, vaan kaikki ehtivät käydä hyvin eri pisteillä. Jepajee, hieno skotlantilainen!

Tottisteltu ollaan lähinnä collietreeneissä, koska opeharjoittelun vuoksi ei vaan pysty eikä kykene kotona. Oon niin väsynyt, ja tällä viikolla on ollut niin paha olo. Niin moni asia ahdistaa, liian moni. Vielä viikko. Sitten alkaa joululoma.
On ollut huono omatunto, kun Halti on ollut niin pitkiä päiviä yksin kotona  Ihana Sari on onneksi tullut käyttämään Haltin lenkillä kun on ollut niin monen tunnin päiviä. Ihanaa kun toinen ei ole aivan räjähtämispisteessä kun tulen kotiin. On ollut huono omatunto myös siitä, etten oo touhunnut Haltin kanssa niin paljon. Mutta toisaalta, kyllä mun mielestä tervepäisen koiran pitää kestää viikko tai pari vähemmällä treenimäärällä. Ja on Halti kestänytkin, sehän jo tiedettiinkin että on sillä palikat päässä kohdallaan <3

Onneksi täällä on ollut lunta, muuten olisin masentunut vielä enemmän tästä pimeydestä. Harmi vain että ne ovat nyt lähteneet sulamaan pois, täältä siis tullaan kaamosmasennus.