We only have each other, it's just you and me...

...what are we gonna do?

Haltin syksystä ajattelin kertoa, vihdoin ja viimein. Tällä viikolla alkoi eka opetusharjoittelu joten ehdin vasta nyt. Mistähän aloittaisi? No, minulla oli tosiaan kuukauden verran (syyskuun lopusta alkaen) auto lainassa, lähinnä koiran kuskaukseen :D Meillä on nyt tässä syksyllä ollut projekti nimeltä pihtikintut pois. Kuten elokuussa kerroin, pentuetapaamisessa kasvattaja sanoi että Haltilla uhkaa kääntyä kintereet sisäänpäin joten se tarvitsisi seuraavan kolmen kuukauden aikana runsaasti takapään lihaksia vahvistavaa liikuntaa, laukkailua mäkisessä maastossa ja leikkimistä koirakavereiden kanssa, jossa tulee paljon käännöksiä jne.

Tässä laukkaillaan 26.9. Hassissa

Oli sieltä yks onnistunut seisotuskuvakin!

Parhaani olen tietysti tässä syksyn aikana yrittänyt, ja silläpä sen auton otinkin tänne jotta pääsisin viemään Haltia lenkille vaihtelevampiin maastoihin. Projektiin on sisältynyt siis mäkijuoksutusta ja frisbeenheittelyä sekä runsaasti kaverilenkkeilyä. Haltilla on suvussa hieman taipumusta kinnerahtauteen, joten ei johdu vain siitä että asutaan kerrostalossa. Mutta kun en asu maalla eikä ole isoa koiralaumaa juoksuttamassa pentua, on tullut nyt ilmi. Enhän mä sitä koskaan ole muuten kuin vapaana lenkittänyt (lukuun ottamatta keskustareissuja esim. eläinlääkäriin), mutta lenkit Nitan kanssa olivat aika rauhallista ravailua. 

<3

Lisäksi Haltilla oli vähän jännä homma noiden kaverilenkkien kanssa, kun se ei rällästänyt muiden kanssa kauheasti vaan hippaili vain mun jaloissa. Jostain syystä kuitenkin lokakuun puolivälin tienoilla Halti löysi uuden askellajin nimeltä laukka, ja nykyään se painaa menemään kyllä hurjaa vauhtia koirakavereiden kanssa :D Johtuneeko siitä, että pennun kasvettua isommat koirat eivät enää jännitä niin paljon. Hyvä juttu joka tapauksessa, ja kintereet ovat menneet paljon parempaan suuntaan! Ja paranevat koko ajan, vaikkei autoa enää käytössä olekaan :) 

Vihdoin niitä Himoskuvia syyskuun lopulta, kun käytiin Apun ja koirien kanssa.

Utran harjulta 13.10

Sama paikka 19.10. Luntakin ollaan saatu välillä :)

Mitäs treeneistä. Silloin lokakuussa en kauheasti jaksanut tehdä Haltin kanssa mitään, mutta pikkuhiljaa ollaan palattu melko normaaliin treenitahtiin. Saa nähdä, kuinka paljon tää harjoittelu nyt vie aikaa, kun aikataulu on tosi tiivis mikä tarkoittaa pitkiä päiviä. Ihan perusjuttuja ollaan tehty: luoksarin eteentuloa, liikkeestä istumista, yleisesti seuraamista, noutoa/kapulan pitoa sekä näyttelyseisotusta ja -ravaamista. Käytiin viime viikonloppuna nimittäin Jyväskylän KV:ssa, mutta siitä lisää ensi kerralla. Liikkeestä istuminen on aika kiva, kapulan ja seuraamisen kanssa on tuntunut että junnataan vaan paikoillaan enkä yksinkertaisesti osaaaa opettaa tuolle koiralle asioita. Tällä viikolla oli onneksi älyttömän onnistuneet collieporukan tokotreenit, joten taas näyttää valoisammalta seuruun ja kapulankin suhteen. Hyvä siitä tulee.

Siellä Himoksessa sain vihdoin ehkä ekoja kunnon seisotuskuvia Haltista :D Alkoi jo malttaa pysyä sen verran paikallaan.

Huipulla tuulee!

16.10. vanhempani tulivat käymään meidän luona viikonlopuksi ja perjantaina 17. päivä käytiin Kolin kansallispuistossa kävelemässä. Tehtiin seitsemän kilometrin päiväreissu ja se olikin Haltin tulevan vaellusuran aloitus :) Haaveilen saavani siitä kaverin vaelluksille, toivottavasti ensi kesänä toteutuu jo ties kuinka monta vuotta suunniteltu Saariselän reissu. Lähdettiin siinä puolenpäivän aikaan kävelemään, en valitetttavasti muista sen vaaran nimeä johon asti käveltiin mutta tosiaan noin 7 kilometriä tuli koko reissun pituudeksi. 

On top of the world!

Kolilla oli ihan mielettömän kaunista. Edellisviikolla kun olin ollut siellä yliopiston liikuntailtapäivässä, oli ollut sumuista ja kosteaa mutta nyt oli kaunis, kuulas pakkasilma. Heti ensimmäiselle huipulle kiivettyämme saimme lumoutua - satoiko oikeasti lunta? Ei, vaan puista leijaili jäähileitä, kuin pieniä neulasia. Oli niin kaunista, ja nyt näkyi paljon pitemmälle Pielisen ylle. Halti oli oikein reipas, jyrkimmillä kielekkeillä vähän katseli epäluuloisena alas mutta toisaalta meni maisemapaikoille aina kuin poseeraamaan, uljaana katsellen maisemaa :D Kun päästiin hiljaisemmille poluille, päästin sen ajoittain irti ja tavattiin nuori labbis, jonka kanssa Halti vähän leikki.

Tunturisusi. Jostain syystä saan mieletöntä henkistä tyydytystä kuvista, joissa näkyy vain taivas taustana ja monesti Penttilän mäellä Haltia juoksuttaessa jäin vain ihailemaan kun se paineli frisbeen kanssa :D

Pidettiin myös evästaukoa, ja musta on ihanaa kuinka Halti osaa myös rauhoittua aloilleen kun pysähdytään. Eväsluu tosin aiheutti lievää hepulointia, sillä piti leikkiä ja sitä piti esitellä kaikille ohikulkijoillekin :D Paluumatkalla poikettiin vielä luontokeskuksen kahvilassa, jonne sai ottaa koiria. Käytiin siellä itse asiassa reissun alussakin, Halti olisi halunnut pehmolelun :D Kahvilassa Halti sai vettä ja rauhoittui sielläkin hienosti nukkumaan jalkoihini. Autolle ja takakonttiin päästyään pentu kävi heti nukkumaan, tais reissu viedä voimat täysin :') Ihanaa oli!
Sinä yönä näin ensimmäistä kertaa unta koirista niiden lähdön jälkeen. Unessa Nita ja Nemo poseerasivat kameralle Kolin huipuilla, otin niistäkin valokuvia upeita maisemia vasten. Aivan kuin ne olisivat olleetkin meidän mukana retkellä.

Siitä viikon päästä menin taas kotiin, koska kaverilla oli tuparit Tampereella. Halti oli sen yhden yön siis perheen hoidossa, Appu ja Ninjakin oli taas käymässä ja toinen sisko lastensa kanssa. Äiti kertoi, että ne oli käyneet koirien ja tyttöjen kanssa leikkikentällä. Sofia 4v oli taluttanut Haltia välillä ja pentu on vaan kuulemma niin kiltti. Se on tosi kärsivällinen lasten kanssa, ne saa tulla halailemaankin ja Halti tykkää siitä. Nemo ja Nita meni aina karkuun kun tytöt lähestyi :D Ei vaan, Nemohan oli kyllä alussa tosi kiinnostunut tytöistä mutta kun niille tuli se kävelemäänopetteluvaihe, molemmat koirat oppivat että noista kannattaa pysyä kaukana.

Oikotie on lyhin tie! :D Vähän hämmästyin kun se luoksetulokutsusta päätti oikaista tuon yli. Kevyesti meni!

Niin ja tää on niiden onnistuneiden seisotuskuvien todellisuus. "Paikkkkka!"

Halti on muuten ahne, jos ette tienneet. Jouduin lokakuun alussa oksennuttamaan sen, koska se söi melkein neljäsosan suklaakakkua. Se tapahtui niin, että meillä oli collieporukan saunailta jonne olin leiponut pätkiskakun ja tulin sieltä kotiin joskus 12 maissa yöllä. En saanut tuotua kakkua ja kaikkia tavaroita kerralla, joten vein ensin kakun keittiön pöydälle ja lähdin hakemaan autolta loppuja kamoja. Halti heräsi kun tulin, ja jostain syystä heti astuttuani pihalta toisen kerran rappukäytävään, tajusin että se muuten syö sitä kakkua siellä. Oikeassa olin, siellähän mokoma possu ahmi sitä etukäpälät pöydällä ja lensi muuten aika äkkiä alas torujen kera. Pentu oli ehtinyt vetää kakkua päältäpäin melkein neljäsosan ja koska kuorrute on margariinin lisäksi 70-prosenttista suklaata, soitin paniikissa Sarille että mitäs teen.

Minäkö muka tuhma?

Sari neuvoi, että koska se on niin pieni, kannattaa oksennuttaa ja piipersin että voi apua miten se tapahtuu, en osaa, mutta hyvin onnistui vaikka ensimmäistä kertaa jouduinkin tällaista tekemään. Ohjeiden mukaan tein suolasta pallon jonka tungin Haltin kurkkuun, ja muutaman minuutin odottelun jälkeen se oksensikin :) Yllättävän paljon se ehti kakkua syödä! Sisarukset on kuulemma samanlaisia. Vuki on pöllinyt jäätelöä ja Jymy karkkia. Makea tuntuu siis kelpaavan. Kuten kaikki muukin. Oksentamisesta puheen ollen, silittelin tässä jonain viikonloppuaamuna sängyssä vieressäni istuvaa pentua ja ihailin kuinka kaunis se on. (En kehu omaani, vaan collieta ylipäänsä. Ei mikään koira voi olla yhtä kaunis!) Mutta joo, kerroin Haltille että se on älyttömän ihana ja juuri sillä hetkellä kun olin saanut nämä sanat ulos suustani, Halti alkoi yökkiä ja tuli muuten kiire viedä se kylppäriin oksentamaan.. Love ya! 

<3

Oon muuten naksutellut pennulle peruuttamista, koska ajattelin että se vois olla hyödyllinen ja hauska temppu. Musta ei edelleenkään koskaan tule mitään hc sheippaajaa, mutta vitsit miten kätevä kapistus se naksutin on! Ja vitsit miten fiksu tuollainen lassie on! Kolmannella toistolla Halti tajusi idean, viisas pentu :) Jossain kohtaa se tosin kävi maahan eteeni ja alkoi haukkua, sieltä se hakuilmaisu siis tulee...  :D
Kun Halti oppi peruuttamaan, se alkoi tarjota sitä näyttelyseisotusharjoituksissa sekä noudossa. Peruuttelee kapula suussa. Olipa tosi hauska ja hyödyllinen temppu! Me ei muuten harjoitella peruuttamista enää. Ei ainakaan ennen kuin nouto on valmis.

Vähän mietitytti miten saan mahdollisimman tasapuolisesti kuvia syksyltä ängettyä tähän postaukseen ilman että niitä tulee viis miljoonaa, mutta sain aika hyvin ne mitä halusin. Lisää Himoskuvia klik /  Lisää Kolikuvia klik / Kaverilenkkeilyä klik.